3rd European Demography Forum- 22.23.11.

Lena SAMUEL (Deputy-Director General for Employment)

Samuel avasi kokouksen valottamalla hieman foorumin historiaa. Hän mainitsi, että komission 2006 vuonna julkaistussa tutkimuksessa tultiin johtopäätökseen demografia foorumin pitämisestä kahden vuoden välein. Hän myös yleisesti kertoi mm. vanhenemiseen liittyvän tutkimuksen edistymisestä. Hiljattain kärsityn taantuman vaikutuksia demografiaan ei ole vielä tunnistettu. Prioriteetit ovat kuitenkin selkeät: kuinka investoidaan tuleviin sukupolviin, miten pidetään vanhemmat sukupolvet työelämässä, jne. Tuoreet ideat näiden seikkojen suhteen ovat elintärkeitä EU2020 strategiaan liittyvän kestävän kehityksen toteuttamista ajatellen. EU 2020 strategian menestys riippuu siitä, miten EU saa parhaiten hyödynnettyä demografiset mahdollisuudet sekä erityisesti vanhempien ihmisten potentiaalin.

Laslo ANDOR (Commissioner of Social Affairs and Inclusion)

Hänen mielestään paljon on muuttunut vuodesta 2008 jolloin viimeinen Demografia foorumi pidettiin. Eritoten strategiat ja periaatteet ovat kehittyneet. EU 2020 strategia on tiivistänyt tärkeimmät noista periaatteista ja strategioista samojen kansien väliin. Tärkeimmät tavoitteet ovat kasvun varmistaminen ja varmistaminen, että se koskee mahdollisimman monia. Strategiaan sisältyy viisi eri toimialuetta joista neljä on suorassa yhteydessä demografisiin haasteisiin (viidennen ollessa luonto). Yksi näistä tavoitteista, työllisyys, voidaan ainoastaan taata pitämällä huolta siitä, että ihmiset pysyvät työelämässä pidempään eikä perheellisten vastuu vaikeuta heidän työelämäänsä. Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytyneisyyttä koskeva lippulaivahanke julkaistaan joulukuussa. Yksi prioriteetteista on koulutuksen kasvattaminen etenkin nuorten ja lasten keskuudessa jotka tulevat sosiaalisesti haasteellisista oloista (esimerkiksi maahanmuuttajat). 3% Euroopan BKT:stä suunnataan kehitys&tutkimustyöhön innovaatioiden saralla.

Demografia ongelmissa hänellä oli hyvinkin selkeä teema keskittyä maahamuuttoon ja siihen liittyviin ongelmiin. Hän mainitsi että EU.ssa on tällä hetkellä noin 500milj asukasta. Vaikea määritellä keitä he ovat (lapsia ,maahanmuuttajia jne). Esimerkiksi ¼:lla saksalaisista on yksi tai molemmat vanhemmat maahamuuttajia. Andorin mielestä on elintärkeää että maahamuuttajataustaiset lapset saavat samat mahdollisuudet kuin alkuperäisväestökin. On vaikea prosessi perustaa tehokkaita poliittisia viitekehyksiä vastaamaan integraatiohaasteisiin. Andor totesi myös, että lähivuosina työikäisten eurooppalaisten määrä kääntyy laskuun. Näinollen myös kannattavia sosiaalisia turvamekanismeja on kehitettävä. EU:lla on iso rooli kansallisten reformien määrittelyssä, jotka edesauttavat vanhusten toiminnallisuutta. Meidän pitää mahdollistaa myös vanhojen ihmisten pysyminen työmarkkinoilla mahdollisimman pitkään. Tässä mielessä on vuosi 2012 Eurooppalainen aktiivisen ikääntymisen teemavuosi. Tämä foorumi oli ensimmäinen askel teemavuoden valmisteluja ajatellen. Muita toimia ovat keskittyminen perheiden toimintaan, maahamuuttajiin sekä sukupuolien väliseen tasa-arvoon (vanhemmuusloma jne).

James VAUPEL. (Director of Max Planck Institute for Demographic Research)

Vaupelin mielestä yksi prioriteeteista tulisi olla työn uudellenjako eri ikäluokkien välillä. Odotettavissa olevan eliniän kasvaessa huomattavan nopeaa vauhtia on tärkeää saada myös vanhemmat ikäluokat työelämään mukaan. On arvioitu, että 2007 syntyneistä lapsista 50% elää yli 104 vuotiaiksi (Saksassa). Myös nykyiset ”työikäiset” saavat joka päivä 4 tuntia per päivä lisää elinaikaa eläkevuosilleen ja viimeisen 40v aikana terveiden eläkevuosien määrä on noussut kymmenellä vuodella verrattuna aikasempaan.

Vaupel myös koki, että elämän / työn balanssi pitää saada korreloimaan nykyisiä olosuhteita joiden ansiosta odotettavissa oleva elinikä on huomattavasti pidempi kuin aikaisemmin. Myös työntekijöiden / työtä vailla olevian suhdeluku pitää pitää hallinnassa. Työelämästä poistuneiden prosentuaalinen määrä väestöstä tulee kasvamaan 16%:lla seuraavan 20 vuoden aikana. 2006-2025 välisenä aikana 8% pieneneminen yhden ihmisen työtuntien määrässä suhteutettuna väkilukuun. Vaupel haluaisi pienentää 30-50vuotiaiden työtunteja ja kasvattaa sitä vanhempien ihmisryhmien työmäärää. Tämä käytännössä tarkoittaisi 21-30 sekä 50-65 ikäryhmät tekisivät noin 20tuntia viikossa töitä. Vaupelin mielestä osa-aikatyö tulee olemaan standardi Euroopassa. Esimerkkinä hän visioi, että tulevaisuudessa esimerkiksi avioparista molemmat tekevät töitä noin 20-25tuntia viikko ja kompensoivat lyhyitä päiviä myöhemmin elämässään.

Chantal CASES (Director of the Institut National d’Etudes Demographiques)

Migration and diversity in the EU:

2000-luvulla demografiset muutos johtuvat suurimmaksi osin maahanmuutosta. Nykytilanne on hyvin samanlainen kuin 1900-luvun alun maaseudun muuttotappiot sekä maastamuutto Euroopasta Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan jälkeen trendi muuttui Euroopan suuntaiseksi, Euroopasta poistumisen sijaan. Nykyisellään jokainen isompi eurooppalaiskaupunki omaa suhteellisen suuren maahanmuuttajaväestön, pienet maat kuten Luxemburg ovat vieläkin enemmän sidoksissa maahanmuuttoon ja heitä on suhteessa asukaslukuun huomattava määrä. EU:n sisäinen maahanmuutto on viime vuosina noussut myös varteenotettavaksi tekijäksi. Kansalliset työmarkkinat ovat suuressa roolissa, mutta etenkin opiskelijoiden vaikutus on ollut yllättävän korkea.

Todelliset kansainvälistä muuttoliikettä koskevat ongelmat Casesin mukaan ovat:

- Lisbonin tavoitteet

- ”win win” skenaario koskien idästä länteen suuntautuvaa Euroopan sisäistä muuttoliikettä.

- European Blue Card (työmarkkinakortti)

- talouskriisin lyhyen aikavälin vaikutukset

- yhteydet muihin maihin (Eurobarometer)

- yhteyksien laaja skaala

- ihmisten kiintymys tiettyihin alueisiin

- maahanmuuton perusteet

Sarah HARPER (Director of the Oxford Institute of Ageing)

Aging Europe in a Aging world

Pienenevä syntyvyys ongelmana. Sen lisäksi että Eurooppa ja Yhdysvallat vanhenevat nopeasti, myös koko muu maailma on saman tilanteen edessä. Alhaisin syntyvyys on tällä hetkellä Hong Kongissa. Afrikan ulkopuolella koko maailman hedelmällisyysaste on laskusuhdanteessa = demografinen vaje. Harper totesi myös, että tällä hetkellä on huomattava ikärakenteen muutos käynnissä ympäri maailmaa. Hän myös visioi että vuoteen 2030 mennessä nykyinen aivovuodon kohde USA tulee vaihtumaan Kiinaksi.

Näiden yleisten ongelmien lisäksi hän totesi, että vaikkakin yleensä huomio keskittyy ikääntyneeseen kansanosaan, myös aikaisempien elinvuosien tarkastelu on tärkeää. Nykyinen pitkä opiskeluputki ei saa Harperin hyväksyntää. Työuria pitää hänen mielestään pidentää molemmista päistä. Vuosien 1970-2004 välillä odotettavissa oleva elinikä eläkeiän jälkeen on noussut 12 vuotta. Aikainen eläkkeelle siirtyminen on huomattava ongelma etenkin länsimaissa. Hän mainitsi, että vuonna 2025 ihmisten pitää työskennellä noin 9 vuotta pidempään kompensoidakseen hoitosuhteen muutosta. Harper mainitsi myös, että odotettavissa oleva elinikä korreloi varallisuuden ja terveiden elämäntapojen kanssa erittäin vahvasti. Ero voi olla jopa 11 vuotta. Lopuksi hän mainitsi yleisenä huolenaiheena alati kasvavan kulutuksen.

Atsushi SEIKE (President Keio University)

Atsushi Seike aloitti esityksensä esittelemällä Japanin eläkejärjestelmän muutokset (eläkeiän nosto, senioriteettiin perustuvat palkankorotukset ja niiden poisto, jne). Hän myös mainitsi, että japanilaisilla on suurempi motivaatio työskennellä myös vanhempana kuin eurooppalaisella ikääntyneellä väestönosalla. Tästä taas juontaa juurensa se, että maassa syntyy vähemmän ongelmia eläkeiän pidentämisen suhteen. Seike mainitsi myös, että prioriteettina on senioriteettiin perustuvan palkkausjärjestelmän purkaminen. Hän myös totesi ettei eläkejärjestelmä saa haitata ihmisten motivaatiota työskennellä pidempään.

WORKSHOP 3 Autonomous Living

Constance HANNIFY (Member of CoR)

Työpajan puheenjohtana toiminut Hannify totesi foorumin hyödyllisyyden ja mainitsi, kuinka nykyinen sukupolvi on ollut se, joka on antanut eläkeläisille sekä ikääntyneille heidän vaikutusvaltansa ja voimansa takaisin.

Jan LORMAN (Founder of Zivot90)

Jan Lorman esitteli itsenäisen elämisen yhteisöään, PORTUS House nimellä toimivaa organisaatiota. Lorman totesi että tärkeintä ikääntyvien hoidossa on tunneyhteys sekä omanarvon sekä aktiivisuuden säilyttäminen. Hän mainitsi että ihminen alkaa menettää tunnesiteitään ikääntyessään ja etenkin keski-iän sekä vanhuuden kynnyksellä. Tavoitteena on, että ikääntynyt on aktiivinen myös omassa hoidossaan. eikä vain hoidon kohde. Portus toimii kolmen vaiheen mallia käyttäen.

- aktivointiohjelmat

- sosiaalinen huolenpito sekä avustuspalvelut

- terveysohjelmat

Hän esitteli myös puhelinkeskuskonseptiaan, jossa keskus->perhe->potilas->lääkärit->hoitajat jne.. ovat kaikki yhteydessä toisiinsa elektronisin apuvälinein (GPS jne). Näin taataan maksimaalinen itsenäisyys potilaalle ja ehkäistään eristymistä. Lorman totesi vielä loppuun kaunopuheisesti, että kansalaisen ja valtion suhteen sydämessä on se tapa, millä vanhuksia käsitellään.

Andre SCHROEDER (State Secretary responsible for housing and infrastructure in Saxony-Anhalt)

Saxhony Anhalt region development. “Demographic policy as a chance”.

Schroeder mainitsi seuraavien asioiden olevan tärkeää infrastruktuurin kehittämisessä:

- kansalaisten osallistuminen

- viestintä

- alhaalta ylöspäin lähestymistapa ylhäältä alaspäin-mallin sijaan

Kaikki tämä johtaa hyväksynnän nousuun. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat tapoja pysyä aktiivisina ja liikenteessä. Tätä varten alueella on kehitetty erinäisiä bussilinjoja nimenomaan kauppamatkoja yms varten. Tämä räätälöity malli on erityisesti hyödyllinen pienempien kylien asukkaille Schroederin mukaan.

Gianna ZAMARO. (WHO Healthy City project coordinator)

Zamaro esitteli Udinen kaupunkia esimerkkinä uudenlaisesta kaupunkimallista. He ovat käyttäneet demograafista metodologiaa luodessaan sopivan ympäristön ihmisille, Hän myös totesi Lormanin tavoin, että vanhempien ihmisten aktivointi on tärkeää elinvoimaisen kaupungin luomisessa. Udinessa esimerkiksi terveyspoliittisissa päätöksissä kuunnellaan aina ikäryhmän edustajaa. Kaupungilla on myös erinäisiä ohjelmia auttamaan yksinäisyyden ja eristäytymisen ehkäisemisessä.

Kaupunki aloitti koko prosessin kartoittamalla ns. ”terveyskartat” jossa koko demografian pohja saatiin määriteltyä. Näin esimerkiksi kuljetuspalvelut saatiin mukautettua alueen asukkaiden tarpeisiin ja samalla kompensoitiin korkean iän mukana tuomia sosiaalisia ongelmia. Projektin puitteissa toteutetaan myös paljon sukupolvenvälisiä aktiviteetteja jotka ovat osoittautuneet erittäin hyväksi tavaksi ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä aktivoida vanhempaa väestöä.

Filip D’HAENE (City home care coordinator for Kortrijk)

D’haene käytti oman lyhyen aikansa selostamalla alueensa ohjelmaa minkä tavoitteena on aktivoida vanhempaa ikäluokkaa. Heidän toimintansa keskittyy ”Public Center for Social Welfare” talojen alaisuuteen. Jokaisella kyläyhteisöllä on alueellinen palvelukeskus joka tarjoaa sosiaalisia palveluja (elokuvia jne) käytännön avun lisäksi. Samassa yhteydessä heillä on organisoituna mm naapuri-naapuri yhteistyötä, tapaamisia, ostospalveluja jne. Myös Kortrijkissa on puhelinkeskus-palvelun pilotointi käynnissä.

Kommentti: Foorumin osallistuja totesi, että heidän alueellaan ns. Mummopalvelut ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja suosittuja. Mummopalvelu konsepti siis tarkoittaa sitä, että ikääntyneet ihmiset toimivat mm. lapsenvahteina.

Kommentti:Foorumi on suunnattu siihen, että komissio saa kerättyä alueelliset kokemukset ja mielipiteet ja sen jälkeen tehdään päätökset miten, kumppanuudet ”Healthy aging” innovatiounioni-kumppanuudet toteutetaan.

Loppupuheenvuorot

Mark ROGERSON

Päivän aikana sivuttiin teemoja kuten, naisten ja lasten suhteen, maahamuutto, sekä vanhusten aktivointi. Tavoitteena on keskittyä käytännöllisiin ehdotuksiin ja ratkaisumalleihin. Rogerson totesi myös, että nyt on tärkeää saada alueelliset toimijat mukaan suunnitteluun, sekä päätösten toteutukseen ja tekoon. Tarvitsemme yleisesti avoimemman yhteiskunnan ja tähän pyritään saada ensiaskeleet tämän foorumin aikana sekä tulevina EU:n teemavuosina.

Marie Curie Actions for an Innovative Europe – Excellence, mobility and skills for researchers

Eurooppalaisen luovuuden valjastaminen, älykkäiden osaajien muuttaminen pois Euroopasta ja julkisten, yksityisten ja viranomaisten välinen yhteistyö ovat Euroopan komission presidentin José Manuel Barroson listan kärkipäässä puhuttaessa Euroopan unioniin kohdistuvista haasteista. Hänen mukaansa meidän täytyy pystyä lisäämään Eurooppaan saapuvien korkeasti koulutettujen tutkijoiden määrää sekä lisätä eurooppalaisen koulutuksen tasoa, saatavuutta ja tavoitteellisuutta jotta Euroopan unioni pysyy vahvana pelurina kansainvälisillä markkinoilla.

Euroopan parlamentin presidentti Jerzy Buzek totesi omassa puheenvuorossaan että Euroopalla on pula ns. STEM-osaajista (science, technology, engineering & mathematics) ja heidän määräänsä tulee lisätä. Presidentti Buzekin mukaan ”tieto ja osaaminen eivät pitäisi olla rajattuja millään muotoa” viitaten valtion, tutkimuskeskusten, yritysten ja yliopistoiden välillä. Euroopan unionin täytyy pyrkiä murtamaan nämä rajat, jotta tutkimuskentän kehitys ei pysähdy ja voimme jatkossa kasvattaa eurooppalaisten suuryritysten määrä maailman 500 isoimman ja menestyneimmän yrityksen joukossa. Tällä hetkellä eurooppalaisia yrityksiä on tällä listalla 179. Marie Curie ohjelman menestyksestä kertoo presidentti Buzekin mukaan se että vuonna 1996 alkaneeseen ohjelmaan on ottanut osaa jo 50.000 tutkijaa.

Koulutuksesta, kulttuurista, monikielisyydestä ja nuorisoasioista vastaava komissaari Androulla Vassiliou piti oman puheenvuoronsa presidenttien jälkeen. Komissaarin puheenvuoron mielenkiintoisin anti oli hänen visionsa uusien tutkijoiden saamiseksi ja koulutus- ja yritysmaailman rajojen rikkomiseksi sekä tutkimus- ja osaamiskapasiteetin maksimoinniksi. Uusien tutkijoiden saamiseksi hän kertoi pohtineensa Mentorship Scheme – ohjelman luomista. Lyhyessä kuvauksessaan komissaari sanoi että tutkijoiden roolia uusien mahdollisten tutkijoiden mielenkiinnon herättämisessä, rekrytoinnissa ja tukemisessa voitaisiin kasvattaa. Tutkijan työ pitäisi saada lähemmäs nuoria ja sen merkitystä pitäisi selventää. Mentorship Scheme tarjoaisi nimensä mukaisesti tutkijamentoreita jotka kannustaisivat ja opastaisivat uusia tutkijoita uransa alkuvaiheissa. Komissaari Vassilioun toinen visio käsittää koulutus- ja yritysmaailman lähentämistä toisiinsa sekä tutkimus- ja osaamiskapasiteetin maksimointia. European Industrial Doctorate Scheme – ohjelma tähtäisi rajojen rikkomiseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä pyrkisi maksimoimaan tutkijoiden osaamista hyödyntämällä poikkitieteellistä ja kaupallista osaamista.

Muissa puheenvuoroissa muistutettiin eläke- ja sosiaaliturvan lakipykälien vaikeuttavan ihmisten vapaata liikkuvuutta ja tätä kautta hidastavan osaavan työvoiman siirtymistä sinne missä sitä tarvitaan. Euroopan parlamentin jäsen Teresa Riera Madurell myös muistutti että akateemisen ja yritysmaailman välissä on yhä edelleen liian suuri kuilu sillä yksilöitä hyvin usein rankaistaan heidän vaihtaessaan julkiselta puolelta yksityiselle puolelle ja päinvastoin. Tähän pitää hänen mielestään saada muutos joka palvelee kaikkia osapuolia.

Cohesion in Europe: Regions take up the Challenge – konferenssi 7.12.2010

AER:n ja Brussels-Capitalin yhdessä järjestämä tilaisuus kokosi yhteen laajan rintaman eri alueiden edustajia. Aluepolitiikasta vastaava komissaari Johannes Hahn oli tilaisuuden pääpuhuja yhdessä MEP Jan Olbrychtin kanssa. Komissaari Hahn totesi puheensa alussa olevansa erittäin tyytyväinen siitä että AER:n näkemykset valkoisessa kirjassa aluepolitiikasta ja sen tilanteesta sekä tarvittavista toimista, ovat täysin yhtenevät hänen omien näkemysten kanssa. Hän alleviivasi tämän asian tärkeyttä sillä tällä tavoin alueiden ääni ja tarpeet saadaan paremmin kuuluville. Komissaari myös totesi paljon tapahtuneen yhdessä vuodessa, sillä hänen mukaansa aluepolitiikalla ei ollut samaa painoarvoa vuosi sitten kuin sillä on nyt. Hän ei puheessaan erityisemmin puhunut meneillään olevista budjettineuvotteluista ja sen mahdollisista lopputuloksista, mutta hän vakuutti kaikkien alueiden saavan myös jatkossa rahoitusta, joskin jotkut alueet eivät välttämättä saa sitä tarpeeksi.

Komissaari Hahnin mukaan yksi suurimmista haasteista yrityksissä vakuuttaa kaikki osapuolet alueiden tukemisen tärkeydestä on tuloksien hidas syntyminen. Hänen mielestään on kuitenkin selkeitä merkkejä, niin sosiaalisia kuin taloudellisiakin, että aluepolitiikka ja alueisiin panostaminen toimii. Yksi osoitus panostuksen toimimisesta on rahoitusvirheprosentti, joka on saatu laskemaan 11 prosentista 3-5 prosenttiin. Komissaarin mukaan meidän on jatkossa tehostettava toimintaamme, jotta rahoitusta myönnetään hankkeille jotka täyttävät vaadittavat kriteerit ja joiden toteutumisaste on hyvällä pohjalla. Toiminnan täytyy hänen mukaansa olla kauttaaltaan tuloslähtöistä. Tähän päästään komissaarin mukaan parantamalla hankkeiden hallinnollista toimintaa ja paremmalla tehtävien priorisoinnilla.

Euroopan parlamentin jäsen Jan Olbrycht korosti omassa puheenvuorossaan aluepolitiikan merkitystä koheesiopolitiikalle. Hänen mukaansa aluepolitiikka monella tapaa suojelee koheesiopolitiikan tavoitteita ja mahdollistaa niiden toteutumisen. Parlamentaarikko Olbrychtin mukaan jäsenvaltiot eivät saa unohtaa alueellista tasoa pyrkiessään toteuttamaan aluepolitiikan tavoitteitaan. Hänen mukaansa alueellisen tason viranomaiset ja muut sidosryhmät on saatava vahvasti mukaan, ja heidän näkemyksiään on kuultava pyrkimyksissä luoda parempaa alueellista hyvinvointia ja työpaikkoja. Tämän saman näkemyksen jakoi parlamentaarikko Lambert Van Nistelroij, joka omassa puheenvuorossaan totesi että on ensiarvoisen tärkeää että kaupungit ja alueet ovat mukana toiminnassa alusta alkaen. Olbrychtin mielestä BKT:n vahva asema määriteltäessä hyvinvoivia ja heikommin voivia alueita sekä tukirahoja jaettaessa on lievästi ongelmallinen. Hän peräänkuulutti parempien ja tarkempien mittareiden luomista jotta tukea saadaan ohjattua nopealla tahdilla alueille jotka sitä todella tarvitsevat. Näitä mittareita olisi muun muassa alueen panostaminen innovointiin ja sen kehittämiseen, alueen vetovoima ja alueen ihmisten hyvinvointi.

DG Region Elisa Rollerin mielestä yhteisten sääntöjen ja hankerahoituksen ehtojen (conditionality) roolia on selkeytettävä, jotta hanketoimintaan saadaan lisää selkeyttä. Toisin sanoen hankerahoituksen hakemisesta ja kontrolloimisesta tehdään käyttäjäystävällisempää. DG Region mielestä hankerahoitukseen voitaisiin sopia virstanpylväistä joiden avulla sekä rahoitusta saavien tahojen että rahoittajien on helpompi arvioida ja suunnitella jatkotoimintoja.

Michael Schneider, joka edusti tilaisuudessa Saxony-Anhaltin aluetta ja joka toimii CoR:n koheesiopolitiikkaraportoijana, ilmaisi huolensa mahdollisista tulevista sääntömuutoksista joiden myötä köyhien alueiden tuet saattavat päätyä mikäli ne eivät onnistu saavuttamaan niille asetettavia tavoitteita. Päinvastoin kuin Olbrycht, Schneider kokee että BKT on paras mahdollinen mittari määriteltäessä tukirahojen ohjaamista.

AER:n Thomas Andersson totesi omassa puheenvuorossaan, että ainoastaan monitasoinen hallinnointi (multi-level governance) ja tehokas koheesiopolitiikka voivat auttaa meitä hyödyntämään alueiden laajoja mahdollisuuksia. AER lisäksi ehdottaa, että hankerahoituksen myöntämis- ja hallinnointisääntöjä yhdenmukaistettaisiin. Heidän mukaansa olisi myös tarpeellista, että alueellisen yhteistyöprojektien valmisteluvaihetta tarkistettaisiin, jotta niiden strategista integrointia aluepoliittisissa asioissa voitaisiin parantaa.

European Research in the Polar Regions: Relevance, strategic context and setting future directions in the European Research Area

European Polar Board (EPB), joka on osa European Science Foundationia järjesti 7.12.2010 Brysselissä vihreän kirjan julkaisutilaisuuden. Tilaisuuden aluksi professori Carlo Alberto Ricci, joka toimii EPB:n puheenjohtaja ja joka oli tilaisuuden moderaattori, esitteli järjestönsä toimintaa lyhyesti. Hänen johdollaan kuulijoille kerrottiin EPB:n historia, nykytoimet ja tulevaisuuden haasteet jotka liittyvät läheisesti nyt julkaistun vihreän kirjan linjaamiin suosituksiin. Puheenjohtaja Ricci esitteli myös EPB:n toiminnan osalta muutamia konkreettisia lukuja liittyen rahoitukseen, kalustoon ja etelä- ja pohjoisnavalla sijaitsevien asemien määrään.

Vuonna 1995 toimintansa aloittaneeseen EPB:n kuuluu 20 eurooppalaista jäsenvaltiota, mukaan lukien Venäjä. Rahoitukseen liittyen EPB toivoo että se määrä, jonka sen jäsenvaltiot käyttävät vuosittain polar-aiheisiin ohjelmiin, nousisi huomattavasti. Tällä hetkellä jäsenvaltiot käyttävät yhteensä vuosittain reilut 300 miljoonaa euroa polar-toimintaansa. Venäjä näyttelee tärkeää roolia erityisesti kalustoon liittyvissä asioissa. Venäjällä on käytettävissään 17 merenkulkualusta ja muilla jäsenvaltioilla yhteensä 12. Naapurimaallamme Venäjällä on lisäksi käytettävissään 11 erilaista lentokonetyyppiä joita voidaan käyttää polar-toiminnassa kun vastaavasti muilla jäsenvaltioilla on vain 12 lentokonetta. EPB:n jäsenillä on yhteensä 45 asemaa etelä- ja pohjoisnavoilla. Näistä 27 asemaa sijaitsee etelänavalla ja 18 pohjoisnavalla.

Tilaisuudessa käytiin lyhyesti läpi vihreän kirjan ”European Research in the Polar Regions: Relevance … ” yhteenveto, jossa EPB esittelee kuusi (6) tärkeää suositusta joilla polar-alueet tutkimusta ja turvaamista voidaan edistää, sekä määrittelee laaja-alaisen sijoitusstrategian koskien polar-alueiden tutkimusaktiviteetteja jotka hyödyttävät Eurooppaa pitkällä aikavälillä. Vihreän kirjan lyhyen esittelyn jälkeen paikallaolijoille annettiin mahdollisuus esittää kysymyksiä. Greenportin edustaja kysyi pitäisikö yhteiskoordinoinnin (joint-programming) roolia kasvattaa rahavirtojen lisäämiseksi. EPB:n edustajan mukaan tämä ei todennäköisesti toisi lisää rahaa tutkimuskentälle, jonka vuoksi fokuksena täytyy olla rahoituksen lisääminen kansallisella tasolla. EPB kuitenkin kokee että yhteiskoordinointi on hyvä vaihtoehto, mutta sen tarjoamat mahdolliset hyödyt on syytä selvittää tarkkaan etukäteen. EPB myös totesi että he ovat miettineet mahdollisen partnerihaun aloittamista mutta tarkempaa tietoa he eivät tässä vaiheessa asiasta kertoneet. Heiltä myös kysyttiin millä tavoin he ovat tarkkailleet saman kentän muiden toimijoiden otteita, erityisesti Svalbardissakin toimivaa Norwegian Polar Institutea. EPB sanoi heidän olevan hyvin aktiivinen näissä asioissa ja odottavat innolla yhteistyön laajempaa aloittamista NPI:n kanssa.

Paikalla ollut Italian edustaja kysyi millaisia mahdollisuuksia polar-alueiden tutkiminen tarjoaa kansallisille teollisuuksille ja innovoinnin lisäämiselle. EPB:n edustaja totesi mahdollisuuksien olevan melko laajat sillä tuuli- ja aurinkoenergian hyödyntämisestä voitaisiin mahdollisesti lisätä, tutkimusaluksia ja lentokoneita voitaisiin hyödyntää monitieteisesti ja merentason nousun tutkimista voitaisiin parantaa. EPB:n edustaja piti merentason nousun tutkimista erityisen tärkeänä ja laajoja säästöjä mahdollistavana toimena, sillä merenpinnan nousu tarkoittaisi monien meren äärellä sijaitsevien valtioiden osalta suuria ponnistuksia mm. uudelleen asuttamisen muodossa. Euroopan komission edustaja kysyi millä tavoin ihmis-näkökulman (human dimension) on otettu EPB:n vihreässä kirjassa huomioon. EPB:n näkökulmasta polar-alueiden, ja niitä lähellä sijaitsevien valtioiden asukkaiden, huomioon ottaminen on erityisen tärkeää ja sitä ei saa unohtaa. Loppukaneettina EPB:n edustaja muistutti että niin eurooppalaisilla, kuin Aasian ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan valtioillakin on kiinnostusta hyödyntää toistensa osaamista ja heidän kapasiteettejaan.

Talvesta ja sen sellaisesta.

Hei!

Talvi näyttää valitettavasti tulleen myös tänne Keski-Eurooppaan. Kateellisena katselen uutisia lumimyräköistä Suomessa ja odottelen, joskos ne eksyisivät tännekin ja saisimme sateen sijasta lunta. Eipä siinä, syksyssä ja talvessa Brysselissä on myös omat positiiviset puolensa: katukuva iltaisella näyttää aivan uskomattoman hienolta kauppojen näyteikkunoiden hohtaessa kilpaa ja tunnelman ollessa kuin kornissa ranskalaisessa elokuvassa katusoittajan sooloillessa haitarillaan ja pienien kujien täyttyessä ensimmäisiä jouluostoksia tekevistä ihmisistä. Etenkin Grand Placen alue on uskomattoman kaunis myös tällaisella kurjallakin kelillä.

Talven tullessa myös yksi ”harkkarisesonki” on päättymässä syksyn instituutioharjoittelijoiden lähtiessä vuoden vaihteen jälkeen takaisin opinahjoihinsa. Se on tavallaan sääli, sillä monesta ehtii tulla hyviäkin ystäviä heidän täällä ollessaan ja suomalaisyhteisön ollessa mukavan tiivis. Itselläni tämä lievä haikeus kulminoituu P-Suomen aluetoimiston toiseen harjoittelijaan, joka on vanha ja hyvä ystäväni RAMKista opiskeluajoilta (itse asiassa entinen DPT:n tutorini). Puolivahingossa sain tietää hänen tulevan syksyksi Brysseliin, ja olemme siitä asti kerranneet kuulumisia useampaankin otteeseen Leffe-lasillisen tai NHL 11 -pleikkaripelin äärellä (niin…). Mutta, mutta, onneksi myös vakituisemmin täällä asuvista on löytynyt uusia ystäviä, ja jääkiekkopelien hienouksien opetus on jo täydessä vauhdissa muutaman belgialaisen kanssa. Opetus loppukoot sitten, kun alan heille häviämään!

Pitää tähän väliin myös hieman ottaa viime kirjoituksen negatiivisia kommentteja belgialaisesta asiakaspalvelusta takaisin. Nimittäin heti seuraavana päivänä näin aivan toisenlaisen ääripään käytyämme hakemassa kahvilaan unohtuneen ystäväni miniläppärin takaisin. Paikan omistaja aukaisi ovet ainoastaan meitä varten, tarjosi kahvit ja pullat ja rupatteli mukavia entisestä elämästään brysseliläisenä poliisina.

Työn puolesta arki on taas kesän ja syksyn ryysisrupeaman jälkeen (open days, verkoston vuosikokous) vihdoinkin palaamassa uomiinsa. Syksyn ensimmäinen WG (working group) –kokous saatiin päätökseen. Aktiivisen lobbauksemme ansiosta saimme jopa uuden jäsenen verkostoon; Pohjois-Norja liittyi mukaamme, ja ainakin allekirjoittanut on erittäin tyytyväinen toiminnan saadessa taas enemmän aktiivisia ihmisiä ja etenkin Skandinaviasta! Seuraavina tapahtumina on joulukuussa Burgasissa (Bulgaria) pidettävä projektikokous sekä marraskuun loppupuoliskolla tapahtuva muutaman esimieheni vierailu Brysseliin. Myös projektin kulkuun liittyvät esitteiden ja uutiskirjeiden hahmottelut ja toteutukset ovat lähitulevaisuuden asioita.

Toisen hattuni (LKKK:N edunvalvonta) alla on myös paljon tapahtumaa tulossa, menossa ja mennyt. Pääsin heti syksyn aluksi puhumaan koulustamme sekä Finnbarentsista AMKtutka -organisaatioiden edustajille. Esitystä pyydettiin NEEBOR-verkostosta, mutta mukavasti sinne myös tätä offtopikkia sai heitettyä sekaan… Hei, ainahan omaa pesää pitää tukea –ja se minulta on välillä unohtunut. Lisäksi tulossa on monia koulumme prioriteetteja koskevia konferensseja aina vanhustyöhön liittyvästä tapahtumasta yleisiin aluekehitys-, periferia- ja t&k – häppeningeihin. Kauhulla odotan jälleen muistiinpanojen kirjoittamista. Kaikki lyhenteet, vieraskieliset nimet sekä järkyttävät aksentit tekevät asiasta himputin hankalaa aina välillä. Onneksi on miniläppäri…

EU:n yleisellä tasolla suurin juttu juuri nyt on 5. koheesiokertomus sekä ns. lippulaiva-hankkeet. Näistä ensimmäisen eli Innovation Union on saanut suurta huomiota. Näin matkailunopiskelijana myös tuoreet muutokset EU:n matkailustrategiassa ovat kiehtoneet. Etenkin Calypso hanke ja sen luoma konsepti sosiaalisesta turismista ovat hyvinkin mielenkiintoisia.

Ensi viikolla tiedossa on taas pönötystä vaikka muille jakaa, sillä vieraakseni on tulemassa Romaniasta ryhmä yrittäjiä ja valtion eri organisaatioiden edustajia kuuntelemaan, mitä kaikkea NEEBOR on saanut aikaan heidän alueillaan. Näin yhtä pöydänpuolikasta hallinnoivana ihmisenä on hienoa kuulla ihmisten korkeista odotuksista, ”concerning your headquarters”. Noh, ehkä jonakin vuonna meillä semmoinen on. Siihen asti P-Suomen solidaarisuus, kahvi ja spekuloosakeksit riittäkööt.

Johannes Aalto

Yllekirjoittanut toimii tiedottajana NEEBOR-verkostolle (Networking for Eastern External Border Regions) ja asemapaikkana on Pohjois-Suomen Aluetoimisto Brysselissä. Toisena toimena on myös etsiä ja tuottaa tietoa Finnbarentsille, sekä avustaa mahdollisuuksien mukaan kaikessa EU- ja kv-toimintaan liittyvässä.

Koirien kanssa Sloveniassa ja mistä Suomi tunnetaan

Ajatuksia viikolta 42

Täälläkin on sitten koettu ensimmäiset yöhallat eli kuluneen viikon aikana on muutamalla aamulenkillä ollut heinikko kuurassa. Siitähän koirat ovat saaneet aiheen kunnon ”mösyämiselle” nauttien viileästä heinikosta. Hyvää siinä on se, että punkkiaika alkaa vihdoinkin loppua. Toinen koiristani eli Robi sai heinäkuussa Borrelioosiksen ja sitä lääkittiin neljän viikon antibioottikuurilla, joka maksoi 300€. Suomessa vastaavat lääkkeet olisi maksanut noin neljäsosan. Täällä laki määrää, että eläimille ei saa antaa samalla tuotenimikkeellä annettavaa lääkettä kuin, mitä ihmisille annetaan. Sitä eläinlääkäri kovasti minulle pahoitteli. Koiralle annettava antibiootti on kymmenkertainen suhteessa painoon kuin ihmisillä eli sitä antibioottia saan myös sitten antaa aika reilut määrät. Robille määrättiin maksimiannokset, koska nähtävissä oli selkeä tunnusomainen verenpunainen pyöreä tulehdusjälki pureman ympärillä. Valitettavasti ei auttanut Expot ennaltaehkäisy tässä tapauksessa. Tein elokuussa siten uskaliaan päätöksen ja päätin siirtyä päivittäiseen valkosipulin antoon aamuruuan yhteydessä. Sen jälkeen on löytynyt toisesta koirasta kolme ja toisesta kaksi punkkia, kun aiemmin niitä löytyi viikoittain useampia. Valkosipulia kun annetaan sisäisesti, niin ei haittaa, vaikka koiria joutuu kastelemaan, mikä täällä oli pakko helteitten aikana tehdä. Tämä vinkkinä koiran omistajille, että valkosipuli oikeasti toimii.

Muutenhan täällä on tämän hetkinen keli kuulemma normaalia vilpoisempaa eli yleensä tähän aikaan nautitaan vielä parinkymmenen asteen päivälämpötiloista, vaikka illat olisivatkin viileitä. Tämän hetkiset kelit ovat tyypillisiä marraskuun lopulle. Täällä ennustetaan kovaa talvea, kuten ilmeisesti on sinne pohjoiseenkin. Sateita on myös tullut kuluneiden kuukausien aikana aina tulvaksi asti alavimmilla mailla. Vuoden viinisato on myös kärsinyt aika paljon loppukesän viileistä keleistä.

Mitäs täällä sitten tiedetään Suomesta? Kuten aiemmin olen kertonut, niin meidät otettiin täällä todella hienosti vastaan ja viinituvan myynti nousi kesäkuukausien aikana huimasti, kun itse kunkin piti tulla ihmettelemään suomalaisia peräkammarin asukkeja. Yleensä mielikuva Suomesta täällä(kin) on enempi tai vähempi ikuisen talven maasta siellä kaukana pohjoisessa. Kuluneen kesän uutiset lämpöennätyksistä siellä kylmässä pohjoisessa on herättänyt suurta hämmästystä ja luultavammin monet kuvittelevat minun vain yrittänee luoda positiivista kuvaa. Toki kaikki täällä tietävät Nokian ja monet tietää Suomen tuhansien järvien maaksi ja muutama tunnistaa Rovaniemen joulupukin kotipaikkana. Mutta yleensä ottaen paikallisella väestöllä ei juuri ole mielikuvaa Suomesta maana asua ja elää. Toisaalta, kuinka moni suomalainen tietää jotain Sloveniasta. Olen saanut aika monelta suomalaiselta ihan yhtä tietämättömiä kysymyksiä tästä maasta kuin, mitä paikalliset esittävät Suomesta.

Toki on muutamia poikkeuksia, jotka ovat luomassa suomikuvaa hyvässä ja pahassa täällä Sloveniassa. Meillä uutisissa esille ollut Patria tapaus on toki tullut pari kertaa keskustelun aiheeksi. Asiaa eivät toki ole paikalliset ottaneet esille, vaan minä olen lähinnä kysellyt siitä, miten asiaan täällä suhtaudutaan. Kohteliaisuudesta, luulen, ei syyttävää sormea ole Suomen suuntaan osoitettu, vaan syntipukkina ovat korruptoituneet paikalliset poliitikot.

Mutta on sitten jotain muuta, mistä Suomi tunnetaan. Mennessäni ensimmäistä kertaa kirjakauppaa koin todellakin suuren yllätyksen (siis tämä tapahtui jo kesäkuussa). Ensimmäinen asia, jonka näin oli Arto Paasilinnan kirjan käännös, jota markkinointiin isosti. Valitettavasti en nyt muista, mikä kirja oli kyseessä. Useamman kerran metsäpatikoinneilla on käynyt niin, että olen joutunut hyvinkin syvälliseen keskusteluun Arto Paasilinnasta ja hänen tuotannostaan. Koiristani Pyreneittenkoira Aava (tiettävästi Mariborissa on ennestään yksi semmoinen) herättää paikallisissa kummastusta ja yleensä saa jäädä selittelemään, että mikäs koira tämä oikeastaan onkaan. Ja seuraavaksi kysytään, että miten minä (vain englantia puhuvana) täällä metsässä tulen koirieni kanssa vastaan ja sitten kysytään, että mistä minä tulen. Ja kun vastaus on Suomi, niin siinä vaiheessa pitää sitten useimmiten vaihtaa muutama sana Paasilinnasta ja samalla joutuu pitämään pienen Suomi-esitelmän. Tässä on pitänyt pitää itsensä hyvin ajan tasalla siinä, että miten Paasilinna on toipunut aivoinfarktistaan. Tieto hänen sairastumisestaan aiheutti muutamalle vastaantulijalle oikeasti suuren järkytyksen. Paasilinnan kirjat ovat kuulemma yksi luetuimmista paikallisessa kirjastossa.

Muutama viikko sitten tuli paikalliselta televisiokanavalta suomalainen elokuva. No siitä talon emäntä minulle kertomaan, että hän oli katsonut sen. Olimme matkalla tyttären synttärilounaalle balkanilaiseen ravintolaan syömään serbialaisia lihapatukoita, joita kutsutaan ”Cevapcici” (Tulevissa blogeissa on erikseen ruokakulttuurista, mutta sen verran on sanottava, että joskus se yksinkertaisista ruuista yksinkertaisin on herkullisinta.). Siinä matkalla tytär tulkkasi äitinsä elokuvakokemusta ja minulle kerrottiin kyseen olleen aika paljon ”pornoa” sisältävästä elokuvasta, mutta muuten kuulemaa ihan mielenkiintoinen. Sloveniaksi nimi oli ollut ”Avioero suomalaiseen tapaan”. Seuraavana päivänä yliopistolla minulla useat kertoivat samasta elokuvasta ja joku osasi myös sanoa kyseen olleen Kaurismäen elokuvasta. Tultuani takaisi peräkammariin, oli pakko alkaa uteliaisuudesta harrastamaan googlaamista ja pienen hakemisen jälkeen tunnistin elokuvan Haarautuvan rakkauden taloksi. No, elokuvan arvostelut kertoivat kaiken eli ei ihme, että emäntä elokuvaa hieman pornoksi meinasi. Nyt ymmärrän myös erään paikallisen kysymyksen, kun hän minulta kysyi lähinnä kommenttina: ”Että teillä siellä Suomessa taitaa olla aika ”vapaa” kulttuuri”? Siinä vaiheessa en oikein osannut mitään vastata, lähinnä yrittää hieman hämmentyneenä antaa jonkin asteista selitystä.

Näistä ajatuksista jatketaan seuraavaan viikkoon.

Terveisin Sloveniasta

Kristiina

Kristiina Jokelainen on töissä Finnbarentsissa Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä kansainvälisen hanketoiminnan kehittämisyksikössä. Työnimike on kehityspäällikkö ja vastuualueenani on kansainvälisen hanketoiminnan kehittäminen. Tällä hetkellä toimipiste on Sloveniassa ja toimenkuva toistaiseksi hieman erilainen. Kristiina lähti Sloveniaan Mariboriin kesäkuun puolivälissä 2010 kahden koiransa Robin (Belgian paimenkoira) ja Aavan (Pyreneitten koiran) kanssa. Majapaikkana on paikallisessa viinituvassa Pohorje vuoriston kupeessa noin 6-7 km keskustasta ja Mariborin yliopistosta

Brysselistä ja sen sellaisesta.

Tervehdys,

Näin tavoilleni uskollisesti -eli vaatimattomasti- aloitan kirjoittamisen siitä oleellisesta, eli itsestäni. Nimeni on Johannes Aalto, ja toimin NEEBOR-verkoston (Networking for Eastern External Border Regions) tiedottajana Brysselissä. Brysseliin eksyin tehtyäni Rovaniemen Ammattikorkeakoulun tarjoamien IPM-opintojen (International Project Management) harjoitteluosion Finnbarentsille. IPM-opinnot yleensä, sekä etenkin käytännön projektityöskentelyn oppiminen FiBa:n toimijoilta ovat antaneet minulle oivat eväät selvitä Brysselin viidakossa.

Tämä rulianssi on myös poikkeus tavoissani siirtyä aina pohjoisempaan päin. Olen syntyperäinen turkulainen joka pienenä pelastettiin Kainuuseen. Lukion jälkeen siirryin sitten Rovaniemelle opiskelemaan DPT (Degree Programme in Tourism)-opintoja RAMK:iin. Koulussa taas viihdyin sen verran, että IPM-opinnot tuntuivat luontaiselta jatkumolta.

Blogimme tarkoitushan on valottaa projekti- ja tukitoiminnan eri puolia niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin areenoillakin. Allekirjoittaneen vastuualueelle kapsahti elämän selostaminen Brysselin näkökulmasta sekä EU:n linjavetojen raportointi.

Olen viettänyt viimeiset kahdeksan kuukautta täällä Euroopan sydänmailla, ja aika on mennyt todella ripeästi. Vastaanottoja ja seminaareja riittää joka illalle ja enemmänkin, jos vain oma pää ja aikataulu kestävät. Informaatioita eri toimijoilta tulee massiivinen määrä ja kestää aikansa, kunnes kehittyy tarpeeksi hyvä suodatin sen suhteen, mikä on relevanttia tietoa ja mikä ei. Verkostoituminen on tässä maailmassa elinehto jokaiselle joka haluaa omaa instanssiaan menestyksekkäästi edustaa. Poliittiset ryhmittymät, eri etujärjestöt, paikalliset toimijat, kuin myös eri aluetoimistot ova kaikki potentiaalisesti arvokkaita tietolähteitä ja kumppaneita. Yksi verkostoitumisen pääpaikoista on allekirjoittaneelle ollut Place Luxembourg, (tuttavallisesti Plux). Tämä parlamentin edustalla sijaitseva aukio on joka torstai tupaten täynnä eurokraatteja ja suhteita luodaan ja ylläpidetään kovin ahkerasti.

Yleisesti belgialainen elämänmeno ja yhteiskunta on erittäin mielenkiintoinen. Maan kaksijakoisuus on käsinkosketeltavaa ja erot Flandersin (hollanninkielinen osa Belgiaa) ja Wallonian (ranskankielinen) välillä ovat melkeinpä järkyttävän suuret. Niin ja onhan Belgiassa myös saksankielinenkin vähemmistö, ja saksa on myös yksi virallisista kielistä. Pahin kielihärdelli on Bryssel, sillä vaikkakin se sijaitsee Flandersin alueella, se on pääosin (noin 93%:sesti) ranskankielinen. Myös Brysselin lähialueet ovat ranskankielisiä. Tämä on siis suurilta osin syynä maata repiviin kieliriitoihin. Nopeasti tiivistettynä kysymyksessä ”virallisesti” on ranskankielisten palveluiden takaaminen Brysselin lähialueilla. Oikeat syythän kytevät jossain todella paljon syvemmällä. Pitää myös mainita, että monet tahot pitävät Brysseliä sinä ainoana liimana, jota ilman Belgia olisi jo aikapäiviä sitten jakautunut. Viimeisen 6 vuoden aikana on taitanut hallituskin vaihtua sen 6 kertaa. Toisaalta taas se ei ole ongelma, koska aluehallituksillakin (nämä Flanders ja Wallonia) on ilmeisesti yhtä paljon valtaa ihmisten elämään kuin Belgian hallituksellakin. Sitten on vielä maakuntien, kaupunkien, kaupunginosien yms. hallinnolliset rakenteet.

Brysselissä vallitsevat siis klassisen ranskalaisen asiakaspalvelun periaatteet, ja täytyy sanoa, että vain yhdessä nimeltämainitsemattomassa Itä-Eurooppalaisessa maassa olen huonompaa palvelua saanut. Se ei vaan pohjois-suomalaiseen elämänmenoon tottuneena oikein vieläkään tunnu omalta jutulta, kun kaupan kassa mäjäyttää vaihtorahat ojennetun käden sijaan tiskille ja työntää sormillansa ne eteenpäin, tai että vaatekaupassa myyjä näyttää siltä, että hänen päivänsä on pilalla kun jotain kysytään. Kyllähän täällä myös positiivisia ja hymyileviäkin ihmisiä tapaa, mutta pääsääntöisesti niin sää, kuin asenteet ovat Brysselissä kylmiä ja harmaita.

Viimeaikojen tärkein tapahtuma Brysselin suunnalla oli 4-7.10. pidetty Open Days. Open Days on vuosittain komission sekä Alueiden komitean järjestämä tapahtuma, joka kulminoituu Brysseliin yhden viikon lukuisiin konferensseihin ja tapaamisiin. Koko Euroopan alueella tapahtumia oli syys- ja lokakuussa yli 260.

Järjestysnumeroltaan kahdeksannet Open Daysit keskittyivät EU:n 2020-agendan käsittelyyn, sen periaatteisiin sekä budjettiin. Yleisenä teemana viikolla oli ”kilpailu, yhteistyö ja koheesio”. Tapahtumat painottivat alueiden ja kaupunkien suurta merkitystä, mitä tulee EU:n koheesioon nykyisen budjettikauden jälkeen. Open Days tarjosi hyvän kehyksen alueille esittää hyviä käytänteitään alueellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä alueellisen yhteistyön ja koheesion saralla. Edustajilla oli myös oiva tilaisuus vaihtaa kokemuksiaan sekä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon niin EU instituutioiden suhteen kuin jäsenvaltioissakin.

Tärkeää on myös tuleva 5. Koheesiokertomus, joka julkaistaan marraskuun alussa. Sehän jo taannoin ”vuosi” julkisuuten ja monet ovat siihen tutustuneet. Mutta siitä ja muista asioista voisin kirjoitella lähitulevaisuudessa.

Johannes Aalto

Yllekirjoittanut toimii tiedottajana NEEBOR-verkostolle (Networking for Eastern External Border Regions) ja asemapaikkana on Pohjois-Suomen Aluetoimisto Brysselissä. Toisena toimena on myös etsiä ja tuottaa tietoa Finnbarentsille, sekä avustaa mahdollisuuksien mukaan kaikessa EU- ja kv-toimintaan liittyvässä.

Korkeakoulut ”hyvyysjärjestykseen” uusilla kriteereillä

Ajatuksia viikolta 41

Nyt onkin sitten tällainen vakavampi blogi tiedossa. Ei kylläkään vielä siitä Mariborista ja Sloveniasta kuten lupasin.

Olin viime viikon maanantaina 11.10.2010 mukana IREGn (Observatory on Academic Ranking and Excellence, http://www.ireg-observatory.org/) konferenssissa, joka järjes-tettiin täällä Mariborin yliopistolla. Konferenssin nimi oli ”Mapping out academic excel-lence in the context of quality assurance”. Käytännössä keskusteltiin erilista rankingjär-jestelmistä, joilla korkeakouluja arvioidaan ja laitellaan ”hyvyysjärjestykseen”. Alkujaan ajattelin, että onkohan tuo kovan kiinnostava minulle, mutta menin kutsusta mukaan. Taas täytyy sanoa, että ihmisen lapsi oppi uutta ja sain hyvän muistutuksen siitä, että tämän päivän korkeakoulu muodostuu osasista, joiden yhteen pelaaminen luovat pohjan toimivalle kansainväliselle korkeakoululle. Muutenkin konferenssi sai aikaa paljon ajatte-lemisen aihetta.

Ja seuraavaksi tulee tämmöinen pitempi perustelu asiasta.

Miten me yleensä miellämme yliopistojen rankinglistat eli mietitään niitä 200 tai 500 parhaan yliopiston listoja, Shangai ranking, Philadelphia listaa, Thomson Reutersin erilaisia listoja ym. ym. Ajatellaan, että kriteereinä ovat Nobelistien tai muiden palkintojen saajien määrät referensseissä, tieteelliset julkaisut niissä muutamassa sadassa tärkeimmässä julkaisusarjassa, valmistuneiden tohtoreiden työllistymine maailman johtaviin yrityksiin omalla alallaan ja siellä tehty tuotekehitys jne. Näinhän se tällä hetkellä on ja ”tavallinen” korkeakoulun opettaja, tutkija, kehittäjä kokee nämä kaikki hyvin kaukaisiksi ja ei miten-kään itseään koskettavaksi. Näistä erilaisista olemassa olevista listoista puhuttiin ja pai-kalla oli myös kyseisten listojen ja järjestelmien edustajat. Paikalla oli myös eurooppa-laisten ranking järjestelmien kehittäjät, joista erityisesti mainittakoon saksalaisvetoinen Center for Higher Education Development ja läheisesti Euroopan komission kanssa toimiva Eurepean Science Foundation (www.esf.org). Molemmat aukaisivat keskustelua uudelle rankingjärjestelmälle.

Kaikki yllämainitut kriteerit ovat tietenkin globaalilla tasolla tärkeitä ja niiden yläpään parhaiden yliopistojen rankkauksessa. Konferenssin aiheena oli kuitenkin se, että miten tänä päivänä laitetaan järjestykseen niitä kaikkia muita yliopistoja ja miten saadaan esille omassa yhteiskunnassaan tärkeitä ja vaikuttavia yliopistoja. Ei kaikkea voi mitata ”Nokian” mittakaavassa ja kriteereillä. Hyvänä esimerkkinä tuotiin esille, Oxfordin ja suomalaisen pienen yliopiston vertailtavuus. Eihän niitä voi laittaa samalla viivalle. Sehän olisi sama kuin laittaa jenkkiläinen lämminveriravuri suomalaisen kylmäverisen kanssa samaan autolähtöön juoksemaan 1600 metriä kilpaa ilman tasoitusta. Mehän kaikki tiedetään, miten siinä käy. Kumpikin on kuitenkin omassa sarjassaan huippua.

Mutta tuohon kommenttiini siitä, että ” tämän päivän korkeakoulu muodostuu osasista, joiden yhteen pelaaminen luovat pohjan toimivalle kansainväliselle korkeakoululle”. Konferenssissa keskusteltiin siitä, että kuinka korkeakoulun perustoiminnan eri osa-alueet voidaan tuoda mukaan rankinglistoihin eli opetus, opiskelijoiden työllistyminen, täydennyskoulutus, innovaatioiden kehitys ja hyödynnettävyys (tutkimuksen tuloksena), yhteiskunnan osallistuminen ja laajemmin kolmas tehtävä (aluevaikuttavuus). Nämähän ovat kaikkia asioita suoraan meidän korkeakoulujen laatukäsikirjoista. Ainoastaan integrointi opetukseen suorana mainintana puuttui, mutta sekin tuli puheissa esille. Nyt on ehkä tähän väliin aihetta erikseen mainita (ennen kuin kukaan saa hepuleita), että tutkimus ja sen laatu ovat edelleen ja tuleva olemaan tärkeitä. Tässä blogissa korostuvat uudet nä-kökulmat, joita kaivataan perinteisten rinnalle.

Siellä päivän istuessani ja kuunnellessani tajusin, että rankinglistojen uusia kriteerejä ollaan hakemassa juuri niistä tämän päivän korkeakoulujen perustoiminnan eri osa-alueista, joiden kanssa itse kukin meistä omalla sarallaan tekee töitä. Jokainen meistä keskittyy omaan työhönsä ja osa-alueeksensa, mutta käytännössä se miten me jokainen teemme parhaamme ja viemme asioita eteenpäin korkeakoulujemme eri ”hyvyyksien” vahvistamiseksi, luomme pohjaa sille, että olemme töissä laadukkaassa ja opiskelijoiden näkökulmasta houkuttelevassa korkeakoulussa. Tulevaisuuden rankinlistoissa näkyy entistä enempi poikkileikkaavat elinikäistä oppimista ja tutkimuksen yhteiskunnallisen hyödyn lisääntyminen kaikilla elämän osa-alueilla suhteutettuna siihen yhteisöön, missä toimimme ja vaikutamme.

Täällä Mariborissa olen tuottamassa omaan väitöskirjaani ensimmäisiä tekstejä tavoitteena tuottaa toiminnallinen malli korkeakoulujen hankearvioinnille läpi koko hankesyklin. Lähtökohtana on toimivuus strategisessa muutosjohtamisessa. Konferenssin aikana tajusin, että minun on haettava vielä yksi ylempi taso sille strategiselle muutosjohtamiselle ja hanketoiminnan arvioinnille.

Toisaalta meidän kaikkien korkeakouluissa on todellakin tiedostettava se, että vaikka olemme siellä Lapin perukoilla, niin olemme osa globaalia ja tulevaisuuden korkealuokkaista korkeakoulumaailmaa. Tässä se suurin haaste onkin, eli meidän on muutettava omaa ajatteluamme siitä, mitä on kansainvälistyminen. Ei kyse ole enää vain siitä, kuinka monta opiskelijaa, opettajaa tai muuta henkilökunnan jäsentä tulee ja menee vaihtoon, eikä myöskään ole kyse siitä kuinka monessa kansainvälisessä hankkeessa olemme mukana, kuinka moni on mukana kansainvälisessä konferenssissa, julkaisussa tai kuinka moni meistä puhuu erinäköisiä kieliä jne. Vaan kyse on siitä, että miten kaikki edellä mainittu toimii yhdessä sen kaiken muun kanssa, mitä korkeakoulussa tehdään. Lopputulevassa se kotipesän laadukas työ eritasoilla saa aikaan sen perustan, millä ol-laan osa sitä kansainvälistä korkeakoulumaailmaa. Ja ei siinä ole englanti, ranska, saksa, venäjä tai joku muu vieraskieli oleellinen vaan se ”yhteinen kieli” korkeakoulun sisällä on se, joka merkitsee.

Näistä ajatuksista jatketaan seuraavaan viikkoon.

Terveisin Sloveniasta

Kristiina

Kristiina Jokelainen on töissä Finnbarentsissa Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä kansainvälisen hanketoiminnan kehittämisyksikös-sä. Työnimike on kehityspäällikkö ja vastuualueenani on kansainvälisen hanke-toiminnan kehittäminen. Tällä hetkellä toimipiste on Sloveniassa ja toimenkuva toistaiseksi hieman erilainen. Kristiina lähti Sloveniaan Mariboriin kesäkuun puo-livälissä 2010 kahden koiransa Robin (Belgian paimenkoira) ja Aavan (Pyreneit-ten koiran) kanssa. Majapaikkana on paikallisessa viinituvassa Pohorje vuoriston kupeessa noin 6-7 km keskustasta ja Mariborin yliopistosta

Lähempää tuttavuutta kastanjoihin… ja miksi ihmeessä olen täällä Mariborissa

Ajatuksia viikolta 40

Niin ne mustat torvisienet, joista mainitsin viimeksi. Vaikka niihin törmää joka askeleella metsässä ja kuivuri pauhaa päivät pitkät, niin vasta on puolet tavoitteesta kasassa. Täälläkin yölämpötilat hipovat nollaa tällä hetkellä joten katsotaan, miten käy. Alkuviikosta emännän kuivuri hävisi mystisesti ja siinä pääteltiin, että ilmeisesti vanha emäntä tarvitsee sitä ”teeyrttiensä kuivatteluun”. Asiaa ei oikein voinut kysyä, sillä vaikutti siltä, että vanhan emännän television kaukosäädin temppuili taas. Niinpä lainattiin naapurin kuivuria, että sain jatkettua ”1 kilo kuivattua mustia torvisieniä” -projektiani. Tiistaina sitten selvisi, että vanha emäntä oli lahjoittanut kuivurin tyttärelleen, joka ei todellakaan tiennyt, että kuivuri ei edes ollut vanhan emännän. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että riippuvuus televisiosta ilmenee eri tavoin.

Sitä poronkäristystä sitten tehtiin viime viikonlopulla, kuten edellisessä blogissani mainitsin. Ei nyt ollut ihan suuren suuri menestys, vaikka onnistui erinomaisesti ja vielä puolukoitakin oli tarjolla. Pottumuusi toki meni, koska täällä peruna on perusruoka kaikessa. Sitä siinä odotettiin mielenkiinnolla, että lentääkö vanhan emännän parvekkeelta ruokaa vai löytyykö poronkäristystä jostain nurmikolta. Yllätys, yllätys, oli kuulemma hyvää naudan paistia.

Tulevana viikonloppuna on kastanjasesongin huipentuma. Ensimmäiset paistettiin jo viime viikonloppuna ja pääsin niitä maistamaan ensimmäistä kertaa. Hyviä olivat ja sopivan sotkuista syötävää, kun ovat avotulella paahdettuja. Varsinainen huipentuma on vasta tulossa ja silloin on nuori viini rinnalla maisteltavana molemmista väreistä. Päivittäisillä lenkeillä on ollut kaksi eri pussia mukana eli toinen sienille ja toinen kastanjoille. Lisäksi olen huomannut tavallisen ruokaveitsen hyväksi apuvälineeksi kaivattaessa kastanjoita ulos kuorestaan, joka on äärimmäisen piikkinen. Sormet näyttävät siitä huolimatta kuin ne olisivat olleet harjoitusalustana verikokeiden ottamisessa. Kastanjan hedelmän kuori on täynnä hyvin teräviä ja kovia piikkejä. Kun hedelmä tippuu alas puusta, se yleensä aukeaa ja sisällä oleva kastanjat irtoavat ja levittäytyvät maahan (hedelmä sisältää useimmiten 2-3 kastanjaa). Metsäalustassa on yleensä vähintään 10 cm paksuinen eri-ikäisten kuivuneiden lehtien peittämä kerros eli putoamisalusta on hyvin pehmoinen ja kastanjat jäävät usein hedelmän sisälle eli tarvitaan ”kaivuuvälineitä”. Toistaiseksi pää on säästynyt pudonneilta kastanjan hedelmiltä; ne piikit eivät voi tuntua kovin mukavalta. Ja lisää ympäristöoppia eli yli puolessa ympäristön metsissä ei ole aluskasvillisuutta lainkaan johtuen lähinnä lehtipuiden luomasta katosta. Tämä myös selittää sen, miksi lahottajasieniin kuuluva musta torvisieni viihtyy niin hyvin alueella, koska sillä on loputon sarka yrittäessä työstää joka syksy tippuvaa lehtikerrosta.

Niin viime viikonloppuna tyhjensin myös Finnairin plussatiliäni ja varasin lentoliput Rovaniemellä käyntiin viikolle 43. Tarkoituksena on päivittää tilanne mitä tapahtuu siellä Rovaniemellä ja käydä vähän läpi sitä meikäläisen väitöskirjan aihetta ja tilannetta. Eli jos ihmetystä on herättänyt se, että mitä ihmettä teen täällä Sloveniassa ja miten tänne päädyin, niin ehkä sekin on aika nyt vihdoin paljastaa. Eli kerrottakoon, että Mariborin yliopisto täällä on ollut partneri niin Lapin yliopistolle kuin Rovaniemen ammattikorkeakoululle jo joitain vuosia. Tulevaisuudessa puhutaan strategisen kumppanuuden luomisesta aina konserni tasolla asti. Olen käynyt asiantuntijana täällä Mariborissa useamman kerran, kun he ovat mallintaneet Finnbarentsin toimintaa oman projektitoimistonsa perustamisessa.

Vuoden vaihteessa Finnbarentsille saatiin (vihdoinkin) uusi johtaja ja se aukaisi minun kohdallani aivan uuden tilanteen. Pikku hiljaa ajatus aloittaa jälleen kerran väitöskirjatyö alkoi itää ja aika nopeasti syntyi päätös yrittää vielä kerta periaatteella nyt tai sitten enää koskaan. Aikaisemmista vuosista oppineena tiesin, että työn aloittaminen ei onnistu Rovaniemelle eli minne, no tietenkin Sloveniaan Mariboriin. Toki siinä itselle kehiteltiin joukko erinäköisiä perusteluja, että miksi ei voi lähteä eli kun on talo, koirat ja kissat plus tuhat muuta syytä. Suurkiitokset Harrille (Finnbarentsin johtaja) ja Joukolle (silloinen esimieheni ammattikorkeakoulussa) siitä, että Harri kannusti ja Jouko antoi mahdollisuuden ja täällä sitä ollaan. Toki kannusta tuli paljon muualtakin ja moni epäilemättä ajatteli, että voi sitä autuutta kun ei tuo nainen olisi puoleen vuoteen hengittämässä niskaan. En uskonut onnistumiseen ennen kuin olin laivassa koirien kanssa matkalla Helsingistä Travemundeen.

Olen täällä kaikkiaan 7,5 kuukautta ja takaisin Suomessa ja Rovaniemellä tammikuun lopussa. Todettava on, että kyllä ne asiat onnistuvat jos vain uskaltaa. Ja näin jäljestäpäin olen muistellut, että tämä on vähäistä verrattuna seikkaluihini Tansaniassa yhdeksänkymmentäluvun alussa, kun piti suorittaa pakollinen trooppinen kotieläintuotantoharjoittelu ollakseni kelvollinen opiskelija Larensteinissa Hollannissa. Silloin lähdettiin kielitaidottomana sanakirja kainalossa ja rinkka selässä koputtelemaan Suomen suurlähetystön ovia Dar es Salamissa kysyen, että josko löytyisi harjoittelupaikkaa. No siinä sainkin erinäisten seikkailujen jälkeen silloin kutsumanimen naispuolinen Livingstone. Eli siihen verrattuna tämä oli kuitenkin helppo paikka. Enää ei vain omaa sitä nuoruuden hulluutta ja on tottunut omassa elämässään tiettyyn vakiintumiseen (kyllä vain, uskokaa tai älkää).

Nyt vielä kerron sen, että miten taloudellisesti täällä oleminen onnistuu. Minulla jäi viime vuonna lomista suurin osa käyttämättä ja yhdistämällä ne tämän vuoden lomien kanssa tuli siitä kasaan aika monta päivää. Kevään aikana tein erikseen sovittuna ylitöinä yhden ulkopuolisen kehittämistehtävän, josta kertyi hyvästi kuukausi. Finnbarentsin johtajan kanssa sovittiin, että hoidan tietyt tehtävät muutamalle hankkeelle ja toimistolle täältä sähköisesti. Ja tammikuu on sitten jo vuoden 2011 lomia. Eli kasaan saatiin kaikkiaan 7.5 kk. Eli kaikki on mahdollista, jos vain sitä tarpeeksi haluaa. Pitää myös keskittyä niiden mahdollisuuksien ja ratkaisujen löytämiseen eikö vain tonkin syitä, miksi näin ei voisi tehdä.

Ensi viikolla onkin aiheena jonkin verran infoa täältä Mariborista ja ehkä laajemminkin Sloveniasta.

Terveisin Sloveniasta

Kristiina

Kristiina Jokelainen on töissä Finnbarentsissa Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä kansainvälisen hanketoiminnan kehittämisyksikössä. Työnimikkeeni on kehityspäällikkö ja vastuualueenani on kansainvälisen hanketoiminnan kehittäminen. Tällä hetkellä toimipiste on Sloveniassa ja toimenkuva toistaiseksi hieman erilainen. Kristiina lähti Sloveniaan Mariboriin kesäkuun puolivälissä 2010 kahden koiransa Robin (Belgian paimenkoira) ja Aavan (Pyreneitten koiran) kanssa. Majapaikkana on paikallisessa viinituvassa Pohorje vuoriston kupeessa noin 6-7 km keskustasta ja Mariborin yliopistosta.