Brysselistä ja sen sellaisesta.

Tervehdys,

Näin tavoilleni uskollisesti -eli vaatimattomasti- aloitan kirjoittamisen siitä oleellisesta, eli itsestäni. Nimeni on Johannes Aalto, ja toimin NEEBOR-verkoston (Networking for Eastern External Border Regions) tiedottajana Brysselissä. Brysseliin eksyin tehtyäni Rovaniemen Ammattikorkeakoulun tarjoamien IPM-opintojen (International Project Management) harjoitteluosion Finnbarentsille. IPM-opinnot yleensä, sekä etenkin käytännön projektityöskentelyn oppiminen FiBa:n toimijoilta ovat antaneet minulle oivat eväät selvitä Brysselin viidakossa.

Tämä rulianssi on myös poikkeus tavoissani siirtyä aina pohjoisempaan päin. Olen syntyperäinen turkulainen joka pienenä pelastettiin Kainuuseen. Lukion jälkeen siirryin sitten Rovaniemelle opiskelemaan DPT (Degree Programme in Tourism)-opintoja RAMK:iin. Koulussa taas viihdyin sen verran, että IPM-opinnot tuntuivat luontaiselta jatkumolta.

Blogimme tarkoitushan on valottaa projekti- ja tukitoiminnan eri puolia niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin areenoillakin. Allekirjoittaneen vastuualueelle kapsahti elämän selostaminen Brysselin näkökulmasta sekä EU:n linjavetojen raportointi.

Olen viettänyt viimeiset kahdeksan kuukautta täällä Euroopan sydänmailla, ja aika on mennyt todella ripeästi. Vastaanottoja ja seminaareja riittää joka illalle ja enemmänkin, jos vain oma pää ja aikataulu kestävät. Informaatioita eri toimijoilta tulee massiivinen määrä ja kestää aikansa, kunnes kehittyy tarpeeksi hyvä suodatin sen suhteen, mikä on relevanttia tietoa ja mikä ei. Verkostoituminen on tässä maailmassa elinehto jokaiselle joka haluaa omaa instanssiaan menestyksekkäästi edustaa. Poliittiset ryhmittymät, eri etujärjestöt, paikalliset toimijat, kuin myös eri aluetoimistot ova kaikki potentiaalisesti arvokkaita tietolähteitä ja kumppaneita. Yksi verkostoitumisen pääpaikoista on allekirjoittaneelle ollut Place Luxembourg, (tuttavallisesti Plux). Tämä parlamentin edustalla sijaitseva aukio on joka torstai tupaten täynnä eurokraatteja ja suhteita luodaan ja ylläpidetään kovin ahkerasti.

Yleisesti belgialainen elämänmeno ja yhteiskunta on erittäin mielenkiintoinen. Maan kaksijakoisuus on käsinkosketeltavaa ja erot Flandersin (hollanninkielinen osa Belgiaa) ja Wallonian (ranskankielinen) välillä ovat melkeinpä järkyttävän suuret. Niin ja onhan Belgiassa myös saksankielinenkin vähemmistö, ja saksa on myös yksi virallisista kielistä. Pahin kielihärdelli on Bryssel, sillä vaikkakin se sijaitsee Flandersin alueella, se on pääosin (noin 93%:sesti) ranskankielinen. Myös Brysselin lähialueet ovat ranskankielisiä. Tämä on siis suurilta osin syynä maata repiviin kieliriitoihin. Nopeasti tiivistettynä kysymyksessä ”virallisesti” on ranskankielisten palveluiden takaaminen Brysselin lähialueilla. Oikeat syythän kytevät jossain todella paljon syvemmällä. Pitää myös mainita, että monet tahot pitävät Brysseliä sinä ainoana liimana, jota ilman Belgia olisi jo aikapäiviä sitten jakautunut. Viimeisen 6 vuoden aikana on taitanut hallituskin vaihtua sen 6 kertaa. Toisaalta taas se ei ole ongelma, koska aluehallituksillakin (nämä Flanders ja Wallonia) on ilmeisesti yhtä paljon valtaa ihmisten elämään kuin Belgian hallituksellakin. Sitten on vielä maakuntien, kaupunkien, kaupunginosien yms. hallinnolliset rakenteet.

Brysselissä vallitsevat siis klassisen ranskalaisen asiakaspalvelun periaatteet, ja täytyy sanoa, että vain yhdessä nimeltämainitsemattomassa Itä-Eurooppalaisessa maassa olen huonompaa palvelua saanut. Se ei vaan pohjois-suomalaiseen elämänmenoon tottuneena oikein vieläkään tunnu omalta jutulta, kun kaupan kassa mäjäyttää vaihtorahat ojennetun käden sijaan tiskille ja työntää sormillansa ne eteenpäin, tai että vaatekaupassa myyjä näyttää siltä, että hänen päivänsä on pilalla kun jotain kysytään. Kyllähän täällä myös positiivisia ja hymyileviäkin ihmisiä tapaa, mutta pääsääntöisesti niin sää, kuin asenteet ovat Brysselissä kylmiä ja harmaita.

Viimeaikojen tärkein tapahtuma Brysselin suunnalla oli 4-7.10. pidetty Open Days. Open Days on vuosittain komission sekä Alueiden komitean järjestämä tapahtuma, joka kulminoituu Brysseliin yhden viikon lukuisiin konferensseihin ja tapaamisiin. Koko Euroopan alueella tapahtumia oli syys- ja lokakuussa yli 260.

Järjestysnumeroltaan kahdeksannet Open Daysit keskittyivät EU:n 2020-agendan käsittelyyn, sen periaatteisiin sekä budjettiin. Yleisenä teemana viikolla oli ”kilpailu, yhteistyö ja koheesio”. Tapahtumat painottivat alueiden ja kaupunkien suurta merkitystä, mitä tulee EU:n koheesioon nykyisen budjettikauden jälkeen. Open Days tarjosi hyvän kehyksen alueille esittää hyviä käytänteitään alueellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä alueellisen yhteistyön ja koheesion saralla. Edustajilla oli myös oiva tilaisuus vaihtaa kokemuksiaan sekä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon niin EU instituutioiden suhteen kuin jäsenvaltioissakin.

Tärkeää on myös tuleva 5. Koheesiokertomus, joka julkaistaan marraskuun alussa. Sehän jo taannoin ”vuosi” julkisuuten ja monet ovat siihen tutustuneet. Mutta siitä ja muista asioista voisin kirjoitella lähitulevaisuudessa.

Johannes Aalto

Yllekirjoittanut toimii tiedottajana NEEBOR-verkostolle (Networking for Eastern External Border Regions) ja asemapaikkana on Pohjois-Suomen Aluetoimisto Brysselissä. Toisena toimena on myös etsiä ja tuottaa tietoa Finnbarentsille, sekä avustaa mahdollisuuksien mukaan kaikessa EU- ja kv-toimintaan liittyvässä.