3rd European Demography Forum- 22.23.11.

Lena SAMUEL (Deputy-Director General for Employment)

Samuel avasi kokouksen valottamalla hieman foorumin historiaa. Hän mainitsi, että komission 2006 vuonna julkaistussa tutkimuksessa tultiin johtopäätökseen demografia foorumin pitämisestä kahden vuoden välein. Hän myös yleisesti kertoi mm. vanhenemiseen liittyvän tutkimuksen edistymisestä. Hiljattain kärsityn taantuman vaikutuksia demografiaan ei ole vielä tunnistettu. Prioriteetit ovat kuitenkin selkeät: kuinka investoidaan tuleviin sukupolviin, miten pidetään vanhemmat sukupolvet työelämässä, jne. Tuoreet ideat näiden seikkojen suhteen ovat elintärkeitä EU2020 strategiaan liittyvän kestävän kehityksen toteuttamista ajatellen. EU 2020 strategian menestys riippuu siitä, miten EU saa parhaiten hyödynnettyä demografiset mahdollisuudet sekä erityisesti vanhempien ihmisten potentiaalin.

Laslo ANDOR (Commissioner of Social Affairs and Inclusion)

Hänen mielestään paljon on muuttunut vuodesta 2008 jolloin viimeinen Demografia foorumi pidettiin. Eritoten strategiat ja periaatteet ovat kehittyneet. EU 2020 strategia on tiivistänyt tärkeimmät noista periaatteista ja strategioista samojen kansien väliin. Tärkeimmät tavoitteet ovat kasvun varmistaminen ja varmistaminen, että se koskee mahdollisimman monia. Strategiaan sisältyy viisi eri toimialuetta joista neljä on suorassa yhteydessä demografisiin haasteisiin (viidennen ollessa luonto). Yksi näistä tavoitteista, työllisyys, voidaan ainoastaan taata pitämällä huolta siitä, että ihmiset pysyvät työelämässä pidempään eikä perheellisten vastuu vaikeuta heidän työelämäänsä. Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytyneisyyttä koskeva lippulaivahanke julkaistaan joulukuussa. Yksi prioriteetteista on koulutuksen kasvattaminen etenkin nuorten ja lasten keskuudessa jotka tulevat sosiaalisesti haasteellisista oloista (esimerkiksi maahanmuuttajat). 3% Euroopan BKT:stä suunnataan kehitys&tutkimustyöhön innovaatioiden saralla.

Demografia ongelmissa hänellä oli hyvinkin selkeä teema keskittyä maahamuuttoon ja siihen liittyviin ongelmiin. Hän mainitsi että EU.ssa on tällä hetkellä noin 500milj asukasta. Vaikea määritellä keitä he ovat (lapsia ,maahanmuuttajia jne). Esimerkiksi ¼:lla saksalaisista on yksi tai molemmat vanhemmat maahamuuttajia. Andorin mielestä on elintärkeää että maahamuuttajataustaiset lapset saavat samat mahdollisuudet kuin alkuperäisväestökin. On vaikea prosessi perustaa tehokkaita poliittisia viitekehyksiä vastaamaan integraatiohaasteisiin. Andor totesi myös, että lähivuosina työikäisten eurooppalaisten määrä kääntyy laskuun. Näinollen myös kannattavia sosiaalisia turvamekanismeja on kehitettävä. EU:lla on iso rooli kansallisten reformien määrittelyssä, jotka edesauttavat vanhusten toiminnallisuutta. Meidän pitää mahdollistaa myös vanhojen ihmisten pysyminen työmarkkinoilla mahdollisimman pitkään. Tässä mielessä on vuosi 2012 Eurooppalainen aktiivisen ikääntymisen teemavuosi. Tämä foorumi oli ensimmäinen askel teemavuoden valmisteluja ajatellen. Muita toimia ovat keskittyminen perheiden toimintaan, maahamuuttajiin sekä sukupuolien väliseen tasa-arvoon (vanhemmuusloma jne).

James VAUPEL. (Director of Max Planck Institute for Demographic Research)

Vaupelin mielestä yksi prioriteeteista tulisi olla työn uudellenjako eri ikäluokkien välillä. Odotettavissa olevan eliniän kasvaessa huomattavan nopeaa vauhtia on tärkeää saada myös vanhemmat ikäluokat työelämään mukaan. On arvioitu, että 2007 syntyneistä lapsista 50% elää yli 104 vuotiaiksi (Saksassa). Myös nykyiset ”työikäiset” saavat joka päivä 4 tuntia per päivä lisää elinaikaa eläkevuosilleen ja viimeisen 40v aikana terveiden eläkevuosien määrä on noussut kymmenellä vuodella verrattuna aikasempaan.

Vaupel myös koki, että elämän / työn balanssi pitää saada korreloimaan nykyisiä olosuhteita joiden ansiosta odotettavissa oleva elinikä on huomattavasti pidempi kuin aikaisemmin. Myös työntekijöiden / työtä vailla olevian suhdeluku pitää pitää hallinnassa. Työelämästä poistuneiden prosentuaalinen määrä väestöstä tulee kasvamaan 16%:lla seuraavan 20 vuoden aikana. 2006-2025 välisenä aikana 8% pieneneminen yhden ihmisen työtuntien määrässä suhteutettuna väkilukuun. Vaupel haluaisi pienentää 30-50vuotiaiden työtunteja ja kasvattaa sitä vanhempien ihmisryhmien työmäärää. Tämä käytännössä tarkoittaisi 21-30 sekä 50-65 ikäryhmät tekisivät noin 20tuntia viikossa töitä. Vaupelin mielestä osa-aikatyö tulee olemaan standardi Euroopassa. Esimerkkinä hän visioi, että tulevaisuudessa esimerkiksi avioparista molemmat tekevät töitä noin 20-25tuntia viikko ja kompensoivat lyhyitä päiviä myöhemmin elämässään.

Chantal CASES (Director of the Institut National d’Etudes Demographiques)

Migration and diversity in the EU:

2000-luvulla demografiset muutos johtuvat suurimmaksi osin maahanmuutosta. Nykytilanne on hyvin samanlainen kuin 1900-luvun alun maaseudun muuttotappiot sekä maastamuutto Euroopasta Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan jälkeen trendi muuttui Euroopan suuntaiseksi, Euroopasta poistumisen sijaan. Nykyisellään jokainen isompi eurooppalaiskaupunki omaa suhteellisen suuren maahanmuuttajaväestön, pienet maat kuten Luxemburg ovat vieläkin enemmän sidoksissa maahanmuuttoon ja heitä on suhteessa asukaslukuun huomattava määrä. EU:n sisäinen maahanmuutto on viime vuosina noussut myös varteenotettavaksi tekijäksi. Kansalliset työmarkkinat ovat suuressa roolissa, mutta etenkin opiskelijoiden vaikutus on ollut yllättävän korkea.

Todelliset kansainvälistä muuttoliikettä koskevat ongelmat Casesin mukaan ovat:

- Lisbonin tavoitteet

- ”win win” skenaario koskien idästä länteen suuntautuvaa Euroopan sisäistä muuttoliikettä.

- European Blue Card (työmarkkinakortti)

- talouskriisin lyhyen aikavälin vaikutukset

- yhteydet muihin maihin (Eurobarometer)

- yhteyksien laaja skaala

- ihmisten kiintymys tiettyihin alueisiin

- maahanmuuton perusteet

Sarah HARPER (Director of the Oxford Institute of Ageing)

Aging Europe in a Aging world

Pienenevä syntyvyys ongelmana. Sen lisäksi että Eurooppa ja Yhdysvallat vanhenevat nopeasti, myös koko muu maailma on saman tilanteen edessä. Alhaisin syntyvyys on tällä hetkellä Hong Kongissa. Afrikan ulkopuolella koko maailman hedelmällisyysaste on laskusuhdanteessa = demografinen vaje. Harper totesi myös, että tällä hetkellä on huomattava ikärakenteen muutos käynnissä ympäri maailmaa. Hän myös visioi että vuoteen 2030 mennessä nykyinen aivovuodon kohde USA tulee vaihtumaan Kiinaksi.

Näiden yleisten ongelmien lisäksi hän totesi, että vaikkakin yleensä huomio keskittyy ikääntyneeseen kansanosaan, myös aikaisempien elinvuosien tarkastelu on tärkeää. Nykyinen pitkä opiskeluputki ei saa Harperin hyväksyntää. Työuria pitää hänen mielestään pidentää molemmista päistä. Vuosien 1970-2004 välillä odotettavissa oleva elinikä eläkeiän jälkeen on noussut 12 vuotta. Aikainen eläkkeelle siirtyminen on huomattava ongelma etenkin länsimaissa. Hän mainitsi, että vuonna 2025 ihmisten pitää työskennellä noin 9 vuotta pidempään kompensoidakseen hoitosuhteen muutosta. Harper mainitsi myös, että odotettavissa oleva elinikä korreloi varallisuuden ja terveiden elämäntapojen kanssa erittäin vahvasti. Ero voi olla jopa 11 vuotta. Lopuksi hän mainitsi yleisenä huolenaiheena alati kasvavan kulutuksen.

Atsushi SEIKE (President Keio University)

Atsushi Seike aloitti esityksensä esittelemällä Japanin eläkejärjestelmän muutokset (eläkeiän nosto, senioriteettiin perustuvat palkankorotukset ja niiden poisto, jne). Hän myös mainitsi, että japanilaisilla on suurempi motivaatio työskennellä myös vanhempana kuin eurooppalaisella ikääntyneellä väestönosalla. Tästä taas juontaa juurensa se, että maassa syntyy vähemmän ongelmia eläkeiän pidentämisen suhteen. Seike mainitsi myös, että prioriteettina on senioriteettiin perustuvan palkkausjärjestelmän purkaminen. Hän myös totesi ettei eläkejärjestelmä saa haitata ihmisten motivaatiota työskennellä pidempään.

WORKSHOP 3 Autonomous Living

Constance HANNIFY (Member of CoR)

Työpajan puheenjohtana toiminut Hannify totesi foorumin hyödyllisyyden ja mainitsi, kuinka nykyinen sukupolvi on ollut se, joka on antanut eläkeläisille sekä ikääntyneille heidän vaikutusvaltansa ja voimansa takaisin.

Jan LORMAN (Founder of Zivot90)

Jan Lorman esitteli itsenäisen elämisen yhteisöään, PORTUS House nimellä toimivaa organisaatiota. Lorman totesi että tärkeintä ikääntyvien hoidossa on tunneyhteys sekä omanarvon sekä aktiivisuuden säilyttäminen. Hän mainitsi että ihminen alkaa menettää tunnesiteitään ikääntyessään ja etenkin keski-iän sekä vanhuuden kynnyksellä. Tavoitteena on, että ikääntynyt on aktiivinen myös omassa hoidossaan. eikä vain hoidon kohde. Portus toimii kolmen vaiheen mallia käyttäen.

- aktivointiohjelmat

- sosiaalinen huolenpito sekä avustuspalvelut

- terveysohjelmat

Hän esitteli myös puhelinkeskuskonseptiaan, jossa keskus->perhe->potilas->lääkärit->hoitajat jne.. ovat kaikki yhteydessä toisiinsa elektronisin apuvälinein (GPS jne). Näin taataan maksimaalinen itsenäisyys potilaalle ja ehkäistään eristymistä. Lorman totesi vielä loppuun kaunopuheisesti, että kansalaisen ja valtion suhteen sydämessä on se tapa, millä vanhuksia käsitellään.

Andre SCHROEDER (State Secretary responsible for housing and infrastructure in Saxony-Anhalt)

Saxhony Anhalt region development. “Demographic policy as a chance”.

Schroeder mainitsi seuraavien asioiden olevan tärkeää infrastruktuurin kehittämisessä:

- kansalaisten osallistuminen

- viestintä

- alhaalta ylöspäin lähestymistapa ylhäältä alaspäin-mallin sijaan

Kaikki tämä johtaa hyväksynnän nousuun. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat tapoja pysyä aktiivisina ja liikenteessä. Tätä varten alueella on kehitetty erinäisiä bussilinjoja nimenomaan kauppamatkoja yms varten. Tämä räätälöity malli on erityisesti hyödyllinen pienempien kylien asukkaille Schroederin mukaan.

Gianna ZAMARO. (WHO Healthy City project coordinator)

Zamaro esitteli Udinen kaupunkia esimerkkinä uudenlaisesta kaupunkimallista. He ovat käyttäneet demograafista metodologiaa luodessaan sopivan ympäristön ihmisille, Hän myös totesi Lormanin tavoin, että vanhempien ihmisten aktivointi on tärkeää elinvoimaisen kaupungin luomisessa. Udinessa esimerkiksi terveyspoliittisissa päätöksissä kuunnellaan aina ikäryhmän edustajaa. Kaupungilla on myös erinäisiä ohjelmia auttamaan yksinäisyyden ja eristäytymisen ehkäisemisessä.

Kaupunki aloitti koko prosessin kartoittamalla ns. ”terveyskartat” jossa koko demografian pohja saatiin määriteltyä. Näin esimerkiksi kuljetuspalvelut saatiin mukautettua alueen asukkaiden tarpeisiin ja samalla kompensoitiin korkean iän mukana tuomia sosiaalisia ongelmia. Projektin puitteissa toteutetaan myös paljon sukupolvenvälisiä aktiviteetteja jotka ovat osoittautuneet erittäin hyväksi tavaksi ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä aktivoida vanhempaa väestöä.

Filip D’HAENE (City home care coordinator for Kortrijk)

D’haene käytti oman lyhyen aikansa selostamalla alueensa ohjelmaa minkä tavoitteena on aktivoida vanhempaa ikäluokkaa. Heidän toimintansa keskittyy ”Public Center for Social Welfare” talojen alaisuuteen. Jokaisella kyläyhteisöllä on alueellinen palvelukeskus joka tarjoaa sosiaalisia palveluja (elokuvia jne) käytännön avun lisäksi. Samassa yhteydessä heillä on organisoituna mm naapuri-naapuri yhteistyötä, tapaamisia, ostospalveluja jne. Myös Kortrijkissa on puhelinkeskus-palvelun pilotointi käynnissä.

Kommentti: Foorumin osallistuja totesi, että heidän alueellaan ns. Mummopalvelut ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja suosittuja. Mummopalvelu konsepti siis tarkoittaa sitä, että ikääntyneet ihmiset toimivat mm. lapsenvahteina.

Kommentti:Foorumi on suunnattu siihen, että komissio saa kerättyä alueelliset kokemukset ja mielipiteet ja sen jälkeen tehdään päätökset miten, kumppanuudet ”Healthy aging” innovatiounioni-kumppanuudet toteutetaan.

Loppupuheenvuorot

Mark ROGERSON

Päivän aikana sivuttiin teemoja kuten, naisten ja lasten suhteen, maahamuutto, sekä vanhusten aktivointi. Tavoitteena on keskittyä käytännöllisiin ehdotuksiin ja ratkaisumalleihin. Rogerson totesi myös, että nyt on tärkeää saada alueelliset toimijat mukaan suunnitteluun, sekä päätösten toteutukseen ja tekoon. Tarvitsemme yleisesti avoimemman yhteiskunnan ja tähän pyritään saada ensiaskeleet tämän foorumin aikana sekä tulevina EU:n teemavuosina.

Marie Curie Actions for an Innovative Europe – Excellence, mobility and skills for researchers

Eurooppalaisen luovuuden valjastaminen, älykkäiden osaajien muuttaminen pois Euroopasta ja julkisten, yksityisten ja viranomaisten välinen yhteistyö ovat Euroopan komission presidentin José Manuel Barroson listan kärkipäässä puhuttaessa Euroopan unioniin kohdistuvista haasteista. Hänen mukaansa meidän täytyy pystyä lisäämään Eurooppaan saapuvien korkeasti koulutettujen tutkijoiden määrää sekä lisätä eurooppalaisen koulutuksen tasoa, saatavuutta ja tavoitteellisuutta jotta Euroopan unioni pysyy vahvana pelurina kansainvälisillä markkinoilla.

Euroopan parlamentin presidentti Jerzy Buzek totesi omassa puheenvuorossaan että Euroopalla on pula ns. STEM-osaajista (science, technology, engineering & mathematics) ja heidän määräänsä tulee lisätä. Presidentti Buzekin mukaan ”tieto ja osaaminen eivät pitäisi olla rajattuja millään muotoa” viitaten valtion, tutkimuskeskusten, yritysten ja yliopistoiden välillä. Euroopan unionin täytyy pyrkiä murtamaan nämä rajat, jotta tutkimuskentän kehitys ei pysähdy ja voimme jatkossa kasvattaa eurooppalaisten suuryritysten määrä maailman 500 isoimman ja menestyneimmän yrityksen joukossa. Tällä hetkellä eurooppalaisia yrityksiä on tällä listalla 179. Marie Curie ohjelman menestyksestä kertoo presidentti Buzekin mukaan se että vuonna 1996 alkaneeseen ohjelmaan on ottanut osaa jo 50.000 tutkijaa.

Koulutuksesta, kulttuurista, monikielisyydestä ja nuorisoasioista vastaava komissaari Androulla Vassiliou piti oman puheenvuoronsa presidenttien jälkeen. Komissaarin puheenvuoron mielenkiintoisin anti oli hänen visionsa uusien tutkijoiden saamiseksi ja koulutus- ja yritysmaailman rajojen rikkomiseksi sekä tutkimus- ja osaamiskapasiteetin maksimoinniksi. Uusien tutkijoiden saamiseksi hän kertoi pohtineensa Mentorship Scheme – ohjelman luomista. Lyhyessä kuvauksessaan komissaari sanoi että tutkijoiden roolia uusien mahdollisten tutkijoiden mielenkiinnon herättämisessä, rekrytoinnissa ja tukemisessa voitaisiin kasvattaa. Tutkijan työ pitäisi saada lähemmäs nuoria ja sen merkitystä pitäisi selventää. Mentorship Scheme tarjoaisi nimensä mukaisesti tutkijamentoreita jotka kannustaisivat ja opastaisivat uusia tutkijoita uransa alkuvaiheissa. Komissaari Vassilioun toinen visio käsittää koulutus- ja yritysmaailman lähentämistä toisiinsa sekä tutkimus- ja osaamiskapasiteetin maksimointia. European Industrial Doctorate Scheme – ohjelma tähtäisi rajojen rikkomiseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä pyrkisi maksimoimaan tutkijoiden osaamista hyödyntämällä poikkitieteellistä ja kaupallista osaamista.

Muissa puheenvuoroissa muistutettiin eläke- ja sosiaaliturvan lakipykälien vaikeuttavan ihmisten vapaata liikkuvuutta ja tätä kautta hidastavan osaavan työvoiman siirtymistä sinne missä sitä tarvitaan. Euroopan parlamentin jäsen Teresa Riera Madurell myös muistutti että akateemisen ja yritysmaailman välissä on yhä edelleen liian suuri kuilu sillä yksilöitä hyvin usein rankaistaan heidän vaihtaessaan julkiselta puolelta yksityiselle puolelle ja päinvastoin. Tähän pitää hänen mielestään saada muutos joka palvelee kaikkia osapuolia.

Cohesion in Europe: Regions take up the Challenge – konferenssi 7.12.2010

AER:n ja Brussels-Capitalin yhdessä järjestämä tilaisuus kokosi yhteen laajan rintaman eri alueiden edustajia. Aluepolitiikasta vastaava komissaari Johannes Hahn oli tilaisuuden pääpuhuja yhdessä MEP Jan Olbrychtin kanssa. Komissaari Hahn totesi puheensa alussa olevansa erittäin tyytyväinen siitä että AER:n näkemykset valkoisessa kirjassa aluepolitiikasta ja sen tilanteesta sekä tarvittavista toimista, ovat täysin yhtenevät hänen omien näkemysten kanssa. Hän alleviivasi tämän asian tärkeyttä sillä tällä tavoin alueiden ääni ja tarpeet saadaan paremmin kuuluville. Komissaari myös totesi paljon tapahtuneen yhdessä vuodessa, sillä hänen mukaansa aluepolitiikalla ei ollut samaa painoarvoa vuosi sitten kuin sillä on nyt. Hän ei puheessaan erityisemmin puhunut meneillään olevista budjettineuvotteluista ja sen mahdollisista lopputuloksista, mutta hän vakuutti kaikkien alueiden saavan myös jatkossa rahoitusta, joskin jotkut alueet eivät välttämättä saa sitä tarpeeksi.

Komissaari Hahnin mukaan yksi suurimmista haasteista yrityksissä vakuuttaa kaikki osapuolet alueiden tukemisen tärkeydestä on tuloksien hidas syntyminen. Hänen mielestään on kuitenkin selkeitä merkkejä, niin sosiaalisia kuin taloudellisiakin, että aluepolitiikka ja alueisiin panostaminen toimii. Yksi osoitus panostuksen toimimisesta on rahoitusvirheprosentti, joka on saatu laskemaan 11 prosentista 3-5 prosenttiin. Komissaarin mukaan meidän on jatkossa tehostettava toimintaamme, jotta rahoitusta myönnetään hankkeille jotka täyttävät vaadittavat kriteerit ja joiden toteutumisaste on hyvällä pohjalla. Toiminnan täytyy hänen mukaansa olla kauttaaltaan tuloslähtöistä. Tähän päästään komissaarin mukaan parantamalla hankkeiden hallinnollista toimintaa ja paremmalla tehtävien priorisoinnilla.

Euroopan parlamentin jäsen Jan Olbrycht korosti omassa puheenvuorossaan aluepolitiikan merkitystä koheesiopolitiikalle. Hänen mukaansa aluepolitiikka monella tapaa suojelee koheesiopolitiikan tavoitteita ja mahdollistaa niiden toteutumisen. Parlamentaarikko Olbrychtin mukaan jäsenvaltiot eivät saa unohtaa alueellista tasoa pyrkiessään toteuttamaan aluepolitiikan tavoitteitaan. Hänen mukaansa alueellisen tason viranomaiset ja muut sidosryhmät on saatava vahvasti mukaan, ja heidän näkemyksiään on kuultava pyrkimyksissä luoda parempaa alueellista hyvinvointia ja työpaikkoja. Tämän saman näkemyksen jakoi parlamentaarikko Lambert Van Nistelroij, joka omassa puheenvuorossaan totesi että on ensiarvoisen tärkeää että kaupungit ja alueet ovat mukana toiminnassa alusta alkaen. Olbrychtin mielestä BKT:n vahva asema määriteltäessä hyvinvoivia ja heikommin voivia alueita sekä tukirahoja jaettaessa on lievästi ongelmallinen. Hän peräänkuulutti parempien ja tarkempien mittareiden luomista jotta tukea saadaan ohjattua nopealla tahdilla alueille jotka sitä todella tarvitsevat. Näitä mittareita olisi muun muassa alueen panostaminen innovointiin ja sen kehittämiseen, alueen vetovoima ja alueen ihmisten hyvinvointi.

DG Region Elisa Rollerin mielestä yhteisten sääntöjen ja hankerahoituksen ehtojen (conditionality) roolia on selkeytettävä, jotta hanketoimintaan saadaan lisää selkeyttä. Toisin sanoen hankerahoituksen hakemisesta ja kontrolloimisesta tehdään käyttäjäystävällisempää. DG Region mielestä hankerahoitukseen voitaisiin sopia virstanpylväistä joiden avulla sekä rahoitusta saavien tahojen että rahoittajien on helpompi arvioida ja suunnitella jatkotoimintoja.

Michael Schneider, joka edusti tilaisuudessa Saxony-Anhaltin aluetta ja joka toimii CoR:n koheesiopolitiikkaraportoijana, ilmaisi huolensa mahdollisista tulevista sääntömuutoksista joiden myötä köyhien alueiden tuet saattavat päätyä mikäli ne eivät onnistu saavuttamaan niille asetettavia tavoitteita. Päinvastoin kuin Olbrycht, Schneider kokee että BKT on paras mahdollinen mittari määriteltäessä tukirahojen ohjaamista.

AER:n Thomas Andersson totesi omassa puheenvuorossaan, että ainoastaan monitasoinen hallinnointi (multi-level governance) ja tehokas koheesiopolitiikka voivat auttaa meitä hyödyntämään alueiden laajoja mahdollisuuksia. AER lisäksi ehdottaa, että hankerahoituksen myöntämis- ja hallinnointisääntöjä yhdenmukaistettaisiin. Heidän mukaansa olisi myös tarpeellista, että alueellisen yhteistyöprojektien valmisteluvaihetta tarkistettaisiin, jotta niiden strategista integrointia aluepoliittisissa asioissa voitaisiin parantaa.

European Research in the Polar Regions: Relevance, strategic context and setting future directions in the European Research Area

European Polar Board (EPB), joka on osa European Science Foundationia järjesti 7.12.2010 Brysselissä vihreän kirjan julkaisutilaisuuden. Tilaisuuden aluksi professori Carlo Alberto Ricci, joka toimii EPB:n puheenjohtaja ja joka oli tilaisuuden moderaattori, esitteli järjestönsä toimintaa lyhyesti. Hänen johdollaan kuulijoille kerrottiin EPB:n historia, nykytoimet ja tulevaisuuden haasteet jotka liittyvät läheisesti nyt julkaistun vihreän kirjan linjaamiin suosituksiin. Puheenjohtaja Ricci esitteli myös EPB:n toiminnan osalta muutamia konkreettisia lukuja liittyen rahoitukseen, kalustoon ja etelä- ja pohjoisnavalla sijaitsevien asemien määrään.

Vuonna 1995 toimintansa aloittaneeseen EPB:n kuuluu 20 eurooppalaista jäsenvaltiota, mukaan lukien Venäjä. Rahoitukseen liittyen EPB toivoo että se määrä, jonka sen jäsenvaltiot käyttävät vuosittain polar-aiheisiin ohjelmiin, nousisi huomattavasti. Tällä hetkellä jäsenvaltiot käyttävät yhteensä vuosittain reilut 300 miljoonaa euroa polar-toimintaansa. Venäjä näyttelee tärkeää roolia erityisesti kalustoon liittyvissä asioissa. Venäjällä on käytettävissään 17 merenkulkualusta ja muilla jäsenvaltioilla yhteensä 12. Naapurimaallamme Venäjällä on lisäksi käytettävissään 11 erilaista lentokonetyyppiä joita voidaan käyttää polar-toiminnassa kun vastaavasti muilla jäsenvaltioilla on vain 12 lentokonetta. EPB:n jäsenillä on yhteensä 45 asemaa etelä- ja pohjoisnavoilla. Näistä 27 asemaa sijaitsee etelänavalla ja 18 pohjoisnavalla.

Tilaisuudessa käytiin lyhyesti läpi vihreän kirjan ”European Research in the Polar Regions: Relevance … ” yhteenveto, jossa EPB esittelee kuusi (6) tärkeää suositusta joilla polar-alueet tutkimusta ja turvaamista voidaan edistää, sekä määrittelee laaja-alaisen sijoitusstrategian koskien polar-alueiden tutkimusaktiviteetteja jotka hyödyttävät Eurooppaa pitkällä aikavälillä. Vihreän kirjan lyhyen esittelyn jälkeen paikallaolijoille annettiin mahdollisuus esittää kysymyksiä. Greenportin edustaja kysyi pitäisikö yhteiskoordinoinnin (joint-programming) roolia kasvattaa rahavirtojen lisäämiseksi. EPB:n edustajan mukaan tämä ei todennäköisesti toisi lisää rahaa tutkimuskentälle, jonka vuoksi fokuksena täytyy olla rahoituksen lisääminen kansallisella tasolla. EPB kuitenkin kokee että yhteiskoordinointi on hyvä vaihtoehto, mutta sen tarjoamat mahdolliset hyödyt on syytä selvittää tarkkaan etukäteen. EPB myös totesi että he ovat miettineet mahdollisen partnerihaun aloittamista mutta tarkempaa tietoa he eivät tässä vaiheessa asiasta kertoneet. Heiltä myös kysyttiin millä tavoin he ovat tarkkailleet saman kentän muiden toimijoiden otteita, erityisesti Svalbardissakin toimivaa Norwegian Polar Institutea. EPB sanoi heidän olevan hyvin aktiivinen näissä asioissa ja odottavat innolla yhteistyön laajempaa aloittamista NPI:n kanssa.

Paikalla ollut Italian edustaja kysyi millaisia mahdollisuuksia polar-alueiden tutkiminen tarjoaa kansallisille teollisuuksille ja innovoinnin lisäämiselle. EPB:n edustaja totesi mahdollisuuksien olevan melko laajat sillä tuuli- ja aurinkoenergian hyödyntämisestä voitaisiin mahdollisesti lisätä, tutkimusaluksia ja lentokoneita voitaisiin hyödyntää monitieteisesti ja merentason nousun tutkimista voitaisiin parantaa. EPB:n edustaja piti merentason nousun tutkimista erityisen tärkeänä ja laajoja säästöjä mahdollistavana toimena, sillä merenpinnan nousu tarkoittaisi monien meren äärellä sijaitsevien valtioiden osalta suuria ponnistuksia mm. uudelleen asuttamisen muodossa. Euroopan komission edustaja kysyi millä tavoin ihmis-näkökulman (human dimension) on otettu EPB:n vihreässä kirjassa huomioon. EPB:n näkökulmasta polar-alueiden, ja niitä lähellä sijaitsevien valtioiden asukkaiden, huomioon ottaminen on erityisen tärkeää ja sitä ei saa unohtaa. Loppukaneettina EPB:n edustaja muistutti että niin eurooppalaisilla, kuin Aasian ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan valtioillakin on kiinnostusta hyödyntää toistensa osaamista ja heidän kapasiteettejaan.