Korkeakoulut ”hyvyysjärjestykseen” uusilla kriteereillä

Ajatuksia viikolta 41

Nyt onkin sitten tällainen vakavampi blogi tiedossa. Ei kylläkään vielä siitä Mariborista ja Sloveniasta kuten lupasin.

Olin viime viikon maanantaina 11.10.2010 mukana IREGn (Observatory on Academic Ranking and Excellence, http://www.ireg-observatory.org/) konferenssissa, joka järjes-tettiin täällä Mariborin yliopistolla. Konferenssin nimi oli ”Mapping out academic excel-lence in the context of quality assurance”. Käytännössä keskusteltiin erilista rankingjär-jestelmistä, joilla korkeakouluja arvioidaan ja laitellaan ”hyvyysjärjestykseen”. Alkujaan ajattelin, että onkohan tuo kovan kiinnostava minulle, mutta menin kutsusta mukaan. Taas täytyy sanoa, että ihmisen lapsi oppi uutta ja sain hyvän muistutuksen siitä, että tämän päivän korkeakoulu muodostuu osasista, joiden yhteen pelaaminen luovat pohjan toimivalle kansainväliselle korkeakoululle. Muutenkin konferenssi sai aikaa paljon ajatte-lemisen aihetta.

Ja seuraavaksi tulee tämmöinen pitempi perustelu asiasta.

Miten me yleensä miellämme yliopistojen rankinglistat eli mietitään niitä 200 tai 500 parhaan yliopiston listoja, Shangai ranking, Philadelphia listaa, Thomson Reutersin erilaisia listoja ym. ym. Ajatellaan, että kriteereinä ovat Nobelistien tai muiden palkintojen saajien määrät referensseissä, tieteelliset julkaisut niissä muutamassa sadassa tärkeimmässä julkaisusarjassa, valmistuneiden tohtoreiden työllistymine maailman johtaviin yrityksiin omalla alallaan ja siellä tehty tuotekehitys jne. Näinhän se tällä hetkellä on ja ”tavallinen” korkeakoulun opettaja, tutkija, kehittäjä kokee nämä kaikki hyvin kaukaisiksi ja ei miten-kään itseään koskettavaksi. Näistä erilaisista olemassa olevista listoista puhuttiin ja pai-kalla oli myös kyseisten listojen ja järjestelmien edustajat. Paikalla oli myös eurooppa-laisten ranking järjestelmien kehittäjät, joista erityisesti mainittakoon saksalaisvetoinen Center for Higher Education Development ja läheisesti Euroopan komission kanssa toimiva Eurepean Science Foundation (www.esf.org). Molemmat aukaisivat keskustelua uudelle rankingjärjestelmälle.

Kaikki yllämainitut kriteerit ovat tietenkin globaalilla tasolla tärkeitä ja niiden yläpään parhaiden yliopistojen rankkauksessa. Konferenssin aiheena oli kuitenkin se, että miten tänä päivänä laitetaan järjestykseen niitä kaikkia muita yliopistoja ja miten saadaan esille omassa yhteiskunnassaan tärkeitä ja vaikuttavia yliopistoja. Ei kaikkea voi mitata ”Nokian” mittakaavassa ja kriteereillä. Hyvänä esimerkkinä tuotiin esille, Oxfordin ja suomalaisen pienen yliopiston vertailtavuus. Eihän niitä voi laittaa samalla viivalle. Sehän olisi sama kuin laittaa jenkkiläinen lämminveriravuri suomalaisen kylmäverisen kanssa samaan autolähtöön juoksemaan 1600 metriä kilpaa ilman tasoitusta. Mehän kaikki tiedetään, miten siinä käy. Kumpikin on kuitenkin omassa sarjassaan huippua.

Mutta tuohon kommenttiini siitä, että ” tämän päivän korkeakoulu muodostuu osasista, joiden yhteen pelaaminen luovat pohjan toimivalle kansainväliselle korkeakoululle”. Konferenssissa keskusteltiin siitä, että kuinka korkeakoulun perustoiminnan eri osa-alueet voidaan tuoda mukaan rankinglistoihin eli opetus, opiskelijoiden työllistyminen, täydennyskoulutus, innovaatioiden kehitys ja hyödynnettävyys (tutkimuksen tuloksena), yhteiskunnan osallistuminen ja laajemmin kolmas tehtävä (aluevaikuttavuus). Nämähän ovat kaikkia asioita suoraan meidän korkeakoulujen laatukäsikirjoista. Ainoastaan integrointi opetukseen suorana mainintana puuttui, mutta sekin tuli puheissa esille. Nyt on ehkä tähän väliin aihetta erikseen mainita (ennen kuin kukaan saa hepuleita), että tutkimus ja sen laatu ovat edelleen ja tuleva olemaan tärkeitä. Tässä blogissa korostuvat uudet nä-kökulmat, joita kaivataan perinteisten rinnalle.

Siellä päivän istuessani ja kuunnellessani tajusin, että rankinglistojen uusia kriteerejä ollaan hakemassa juuri niistä tämän päivän korkeakoulujen perustoiminnan eri osa-alueista, joiden kanssa itse kukin meistä omalla sarallaan tekee töitä. Jokainen meistä keskittyy omaan työhönsä ja osa-alueeksensa, mutta käytännössä se miten me jokainen teemme parhaamme ja viemme asioita eteenpäin korkeakoulujemme eri ”hyvyyksien” vahvistamiseksi, luomme pohjaa sille, että olemme töissä laadukkaassa ja opiskelijoiden näkökulmasta houkuttelevassa korkeakoulussa. Tulevaisuuden rankinlistoissa näkyy entistä enempi poikkileikkaavat elinikäistä oppimista ja tutkimuksen yhteiskunnallisen hyödyn lisääntyminen kaikilla elämän osa-alueilla suhteutettuna siihen yhteisöön, missä toimimme ja vaikutamme.

Täällä Mariborissa olen tuottamassa omaan väitöskirjaani ensimmäisiä tekstejä tavoitteena tuottaa toiminnallinen malli korkeakoulujen hankearvioinnille läpi koko hankesyklin. Lähtökohtana on toimivuus strategisessa muutosjohtamisessa. Konferenssin aikana tajusin, että minun on haettava vielä yksi ylempi taso sille strategiselle muutosjohtamiselle ja hanketoiminnan arvioinnille.

Toisaalta meidän kaikkien korkeakouluissa on todellakin tiedostettava se, että vaikka olemme siellä Lapin perukoilla, niin olemme osa globaalia ja tulevaisuuden korkealuokkaista korkeakoulumaailmaa. Tässä se suurin haaste onkin, eli meidän on muutettava omaa ajatteluamme siitä, mitä on kansainvälistyminen. Ei kyse ole enää vain siitä, kuinka monta opiskelijaa, opettajaa tai muuta henkilökunnan jäsentä tulee ja menee vaihtoon, eikä myöskään ole kyse siitä kuinka monessa kansainvälisessä hankkeessa olemme mukana, kuinka moni on mukana kansainvälisessä konferenssissa, julkaisussa tai kuinka moni meistä puhuu erinäköisiä kieliä jne. Vaan kyse on siitä, että miten kaikki edellä mainittu toimii yhdessä sen kaiken muun kanssa, mitä korkeakoulussa tehdään. Lopputulevassa se kotipesän laadukas työ eritasoilla saa aikaan sen perustan, millä ol-laan osa sitä kansainvälistä korkeakoulumaailmaa. Ja ei siinä ole englanti, ranska, saksa, venäjä tai joku muu vieraskieli oleellinen vaan se ”yhteinen kieli” korkeakoulun sisällä on se, joka merkitsee.

Näistä ajatuksista jatketaan seuraavaan viikkoon.

Terveisin Sloveniasta

Kristiina

Kristiina Jokelainen on töissä Finnbarentsissa Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä kansainvälisen hanketoiminnan kehittämisyksikös-sä. Työnimike on kehityspäällikkö ja vastuualueenani on kansainvälisen hanke-toiminnan kehittäminen. Tällä hetkellä toimipiste on Sloveniassa ja toimenkuva toistaiseksi hieman erilainen. Kristiina lähti Sloveniaan Mariboriin kesäkuun puo-livälissä 2010 kahden koiransa Robin (Belgian paimenkoira) ja Aavan (Pyreneit-ten koiran) kanssa. Majapaikkana on paikallisessa viinituvassa Pohorje vuoriston kupeessa noin 6-7 km keskustasta ja Mariborin yliopistosta